Ja sitten sisälle..

Sieltähän se Hiirulan perhe tupsahti sisään ulko-ovesta, Aapeli nappasi Peetun käsivarrelleen.

 

Huone kerrallaan tutkitaan, ensin kurkistetaan keittiöön. Sieltä löytyy vasta uuni ja hella, pöytä ja kaappi. Hmm. Tuoleja tarvitaan ja apupöytiä... Mutta pöydälle oli jätetty omenia ja pullakranssi!

 

                 

Täältä löytyi vain takka ja sen päältä hyllyt. Aapeli taitaa jo tietää, mitä hän haluaa huoneeseen.

Nyt taisi lapset päästä livistämään. Portaat ylös... ja toiset portaat ylös...

                                  

               Iitu, arvaa mitä täällä on! Peetu on haltioissaan. Nyt pääsee katsomaan superkuuta!         Aapeli-isä on seurannut lapsia.

                   

Tähtiä katsomaan... tätä hän on aina halunnut! Mistä se Matias saattoi tietää?

Lapset löysivät oman huoneensa. Täällä on vain uuni. Isä, missä me nukutaan?

Aapeli ja Amalia katsastivat vielä vintin. Varastotilaa tarvitaan aina, tuumivat.

Ja keskikerroksen.

 Tuohon uuniin pitää saada luukut. Voisko tämä olla makuuhuone ja tuo isompi sellainen oleskeluhuone, miettii Amalia ja sisustaa jo huoneita mielessään.

 

 Ja tuosta menee ovi sinne parvekkeelle...

Nyt on katto pään päällä, tästä on hyvä alkaa sisustamaan.Toistaiseksi kaikki on itse tehtyä, kaakeliuuni jo noin kymmenen vuotta sitten, kun hetken harrastin savitöitä. Siltä ajalta ovat myös ruukut ja kannut ym. pikku savitavara.

UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

Vihdoinkin kotiin!

           

    
Talo on nyt siinä vaiheessa, että Matias-myyrä ja Johannes-hiiri, jotka ovat kovasti uurastaneet koko kesän, päättivät, että nyt, nyt on aika kertoa uutiset hiiriperheelle.

Perheelle kerrottiin vain, että tulisivat tähän Sammalkujan osoitteeseen. Siinä nyt ihmetellään, mistä on kyse???

 

Amalia-äiti ei usko korviaan. Siis, tarkoitatteko, että ... meille...tämä...

 Siitäpä ilo syntyikin, kauan on jo kierrelty ja ehditty miettiä, löytyykö kotia lainkaan ennen syksyn kylmiä öitä. Pitihän sitä katsella nyt pihaa tarkemmin, ystävälliset kyläläiset olivat tuoneet yhtä sun toista tarpeellista jo pihalle.

Lapset ryntäsivät tietenkin ensin keinumaan, kuinkas muuten.

          

Amalia-äiti istahti penkille vauvan kanssa. Tähän pieni pöytä vielä ja aamukahvit voi juoda tässä.

  

Yläkerran parvekkeen kaiteelle olivat naapurit tuoneet peiton ja mattoja!

       

Amalian piti päästä katsastamaan myös toinen parveke. Jos täällä on kastelukannu, täytyy saada myös kukkia.

 

Aapelia kiinnosti liiteri. On tänne jo vähän puitakin tehty, lisää pitänee... missähän mahtaa olla saha ja kirves... (Tulee, kunhan ehdin).

                               
  
Mikähän lintu tuolla voisi pesiä?

                                                           

Jotain mönkii lehden alta...     

     
Pientä tarpeellista. (Tämä hylly on pyörinyt laatikossa jotain kymmenen vuotta, ei ole oikein sopinut mihinkään, tänne se sopii! Tavarat hyllyillä itse tehtyjä).

Jokohan voitais mennä sisälle. Amalia komentaa pesuettaan: Iitu, Peetu, Liinu, kiltisti nyt, niin päästään kurkistamaan sisälle.

 

 
  Amalia avaa oven, mutta siitä enemmän ensi kerralla..

                                    UUDET LUKIJAT TERVETULOA!

Mustikkaa poimimassa

Eilen trooppisissa olosuhteissa Amalia mustikkaa poimimassa.

Mattoja

Tällaisia "räsymattoja" pujoteltu villalangoista viime päivinä. Tänään tein yhdessä 7-vuotiaan lapsenlapsen kanssa tuon oikeanpuoleisen maton, värit valitsi lapsi ja noin kolmasosan pujottelikin.

Talo on saanut valot ja keittiö uunin ja hellan

Laitoin taloon led-valot, ne on sijoitettu reunalistan taakse. Vielä yksi huone (ja yläkerran lastenhuone ehkä) on valoa vailla ja vinttihuoneessa valon sävy on kylmä (lamppu eri sarjaa), ei ollenkaan minun makuuni. Lamput valaisevat oikein kivasti, mutta kuvissa antavat hieman liian kellertävää sävyä.

Keittiö on saanut nurkkaansa uunin ja hellan, sellaisen puilla lämmitettävän. Nykyajan mukavuuksia ei talosta löydy.

Tämä kuva on ilman tuota valoa.












 Uuni ja hella ovat jo vanhat ja nokeentuneetkin, mutta vielä käyttökelpoiset, joten rakennusmiehet (Matias-myyrä ja Johannes-hiiri) kelpuuttvat ne ilman muutoksia.
"Voitaiskohan vähän ruokaa laittaa, nälkä tässä jo meinaa olla. Kahviakin voitais keittää", tuumii Matias. Ja Johannes on tottunut myötäilijä...




Tarkoitus on vapaasti noudattaa Tiheikönväen talojen sisustusta, mutta tällaista uuni-hella-systeemiä siellä ei taida olla. Keittävät ja paistavat ruuat takassa???
Uunin ja hellan materiaaleina on käytetty pahvia ja kananmunakennoa. Matto pujoteltu villalangasta.

                          UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

Pihamaata ja seinillekin jotain

Hiiritalon pihamaa on edistynyt hieman, kun kylänväki kuuli, että apua tarvitaan, sitähän alkoi tulla. Matias ja Johannes rakensivat puuliiterin (puut on vielä pilkkomatta), keinun lapsille ja uusivat portaita. Toiset toivat kuka kukkasia, kuka ruukkuja ja hyllykkökin ilmestyi terassille. Kun sisätiloja saadaan vielä hieman kunnostettua, hiiriperhe voidaankin jo kutsua sinne.

 Katolle on tullut tuikitarpeellinen piippu. Sen päällä... hups... nyt taitaa tulla ongelmia...

Linnunpöntöt oottavat asukkaita...

 

 

Olen monta, monta vuotta sitten tehnyt savesta pieniä ruukkuja ja kannuja, tänne ne sopiikin parhaiten. Jokunen ruukku on myös matkoilta tuotuja. Kivetkin ovat tarttuneet mukaan esim. Gotlannista. (Islannin laavakivet pitäiskin löytää jostain kaapin kätköistä ja Gotlannin rannoilta kerätyt fossiilikivet, piha alkaa jo pursuta, mutta minä haluankin, että nukkekodin piha + sisätilatkin ovat pullollaan roinaa..) Pihan kunnostus siis jatkuu vielä. Kunhan takat (neljä) on saatu tehtyä ja hella + uuni, hiiriperhe voidaankin kutsua uuteen kotiinsa. Vielä pari viikkoa...

Tornin sisustusta ja kaivon korjausta

Talossahan on torni..  Sisälle on ilmestynyt uutteran Matias-myyrärakentajan avustuksella jotain.

 Pieni taso ikkunan alla. No se ei ole oikeastaan se mitä haetaan...

Matias kiipeää näyttämään (tikkaat on myös saatu).


Isä-Aapelin tiedetään olevan innokas tähtien harrastaja.
 Niinpä hänelle päätettiin tehdä yllätys: kaukoputki, jolla voi katsoa joka ilmansuuntiin olevista ikkunoista.

Pohjoiseen...                   


                                     Länteen..

     
 
                 

Onkohan Matiakselle tullut suunnitteluvirhe. Tila vaikuttaa kovin ahtaalle, edes jakkaraa ei taida mahtua.. No ehkäpä tuon tason päällä voi istua.

Piha-alueella oli kaivo, hieman jo lahonnut reunoistaan ja ilman kantta. Sille pitää tehdä jotain.

 

Reunojen katsottiin kelpaavan. Matias rakensi pienen katoksen ja se maalattiin punaruskeaksi. Kansi sai harmaan sävyn. Nyt on veden saantikin varmistettu.

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Luku 20 000 lähestyy, oletko se Sinä, joka sen nappaat..

Hei lukijani! Blogini sivun näyttöjä alkaa olla kohta 20 000, jos huomaat olevasi blogissani tuolla luvulla, pistä kommenttia ja nappaa vaikka kuva luvusta. Pistän pienen paketin tulemaan. Jos kukaan ei ilmoittaudu tuolle luvulle, palkitsen luvulla 20 001 kommentoivan, jos ei sitäkään, 20 002 jne.

Sammalkuja 10:ssä piha näyttää olevan aika sekasortoisessa tilassa... Ehkä se siitä valmistuu ennen syksyn sateita ja kylmiä säitä. Hiiriperhe odottelee tietämättä kodistaan jossain luonnon helmassa ja kylänväki valmistelee yllätystä.

                       
                             Terassia Amalialle. Nyt tuo vihreä penkkikin pääsee käyttöön.

     

 

Pihan alustaksi laitoin maastokuvioisesta gollegepuserosta leikattua kangasta. Pusero oli miehelleni lähes 40 vuotta sitten ompelema, jonka resorit repsottivat rikkinäisinä, mutta jota oli uskollisesti käytetty maastoretkillä. Nyt se pääsi parempaan käyttöön. Tien pohjana on samaisen puseron nurjaa puolta. Paljoa kankaasta ei taida kyllä lopulta jäädä näkyviin kaiken muun alta.