perjantai 25. lokakuuta 2013

Hieman rintamamiestaloa - ja koiria

Rintamamiestaloni on edistynyt pikkuisen, sokkeli on rapattu Namibin aavikon hienonhienolla hiekalla ja maalattu ruskeaksi, kuistin katto on teipattu folioteipillä, mutta ei vielä maalattu. Varsinaisen talon katto on vielä laittamatta, eteen tuleva kattovaneri on niin pahasti vääntynyt, että täytyy tehdä uusi. Katon värikin on vielä päättämättä.
Rappuset eivät ole vielä ne oikeat tulevat.

Naisten koira on näköjään jo tullut katsastamaan nurkat. Ja joku vieraileva kirjava karvaturri myös (liian iso kokoon 1:18).




Huovutusta kokeilin taas. Vaikka käytin piippurassia, josta karvat leikkelin pois, koirien tukirankana, varsinkin tuosta pienemmästä (aika sopiva 1:18 kokoon) tuli paksun näköinen, niin pientä määrää villaa en saanut huovutettua, että olisi tullut solakan näköiseksi... Eivätkä taida vieläkään rotukoiria olla :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Suuri Snadi - kodin nurkkaus

Järvenpään miniryhmä päätti osallistua Suureen Snadiin, siitä alkoi ideoiminen ja työn touhu. Päätimme tehdä kirjallisuuden professorin kirjastonurkkauksen: yksi seinä täynnä kirjoja, Severi-professori jouduttiin ottamaan toisesta työstä lainaan, iltakahvin aika. Asukkaat näyttävät olevan eläinrakkaita, koira haluaisi saada palan kakkua, kissa loikoo jaloissa. Eletään aikaa noin puoli vuosisataa sitten.







Kauppakadulla oli myös neulekahvilani, mutta siitä löytyy kuvia muualta blogistani.
Aika vierähti mukavasti lauantaina minimessupöydän takana päivystyksessä, ostokset jäivät todella minimiin (yksi Miniatyres-lehti ja pala ohuinta vaneria).

Uusi perheenjäsen

  Voi, minne olen joutunut?

  Voisiko tällä tuolilla nukkua?

 




                      Vai täällä pöydän
                       alla?

 

            Taidan vaihtaa kuitenkin...

Tänne sängylle kissan ja nallen viereen. Lokoisia unia!

Niinpä, Maikki on ottanut koiranpennun, taatusti sekarotuinen.
Ja minun ihka eka huovutettu koirani.
Nimi? Antakaapa ehdotuksia!

torstai 3. lokakuuta 2013

Nalleja - sittenkin

Periksi ei anneta, päätin kokeilla uudelleen nallejen huovutusta. Missä neula, no toinen neula tuossa hyllyn reunalla, aletaanpa naputella. Ja kas kummaa, pallerot syntyivät ihan tuosta vaan, sormissa ei yhtään reikää ja nalle valmistui kokonaisuudessaan samassa ajassa kuin edellisen kokeilun yksi epäonnistunut myttyrä. Löysin sitten sen edellisen kerran neulan, se oli ainakin kolme kertaa paksumpi kuin tämä toinen, siinä se syy kun ei tullut mitään jälkeä, kaikki muu kun oli ihan samanlaista, villat ja tekijä. No ei nämä uudetkaan nallet nyt ihan priimaa ole, mutta tunnistan ne nalleksi kuitenkin. Enkä menettänyt uskoani huovutukseen sittenkään :)

Tässä olemme me kaikki:


Valkoisessa ja keskiruskeassa villassa oli valtavan pitkiä säikeitä ...





 Onkohan sinisilmäisiä karhuja olemassakaan, mutta kun mustasta ei musta silmä erotu, niin tällä on.