Nukkekotiyhdistys 30-vuotta, näyttely kotikaupunkini Ahola-museoon. Ei minun pitänyt enää mitään suurempaa rakennella, kun niitä löytyy tarpeeksi jo, mutta kun asunnot eivät kaikki menneet kaupaksi, päätin vielä kerran rakentaa. Ajatuksella, että teen halvalla ja käytän osin aiemmista kodeista käyttökelpoista ja näyttelyn jälkeen pistän palasiksi. Siispä pahvista ja niistä aineksista, mitä kotoa löytyy valmiina.
Näyttely on parhaillaan esillä ja saanut kovasti ihailua, niinhän nukkekotinäyttelyt bruukaa saamaan.
Laitan tähän vähän niinkuin itsellenikin muistiin, mitä talven ja kevään aikana tapahtui.
Päätin (jälleen kerran) asukkakseni nuoren naisen, joka sisustaa hyvin värikkäästi. Valkoinen väri ei innosta minua nukkekotikoossa. Asuntona kaksikerroksinen kahden huoneen asunto, ullakkokin olisi ollut mahdollinen tehdä, mutta enpä sitä enää jaksanut. Mitat oli annettu valmiiksi kaikille ja ulkopinnaksi joko tiiltä tai rappaus.
Koska valitsin pahvin, siinä vierähtikin aikaa, kun liimailin kerroksia saadakseni tarpeeksi tukevan ja mittaakin piti ahkerasti käyttää, että tulisi varmasti juuri oikean kokoinen. Ihan muuttopahvilaatikoiden pahvia seiniin, lattiat alin sytyketikuista ja muut erään vanhan kirjan tukevista kansista.
Tässä ollaan jo rakenneltu portaat yläkertaan ja niiden ylöstuloaukko piti piilottaa seinän taa. Alakertaan tein keittiön kaapit käyttäen vuosikymmeniä sitten jostain itselleni päätyneitä värikkäitä mallipaloja, niinpä kaikki ovet ovat eri värisiä.
Takapihan puoleiselle seinälle halusin erkkeri-ikkunan, sen etulasiin käytin valokuvakehystä ja sen lasia, maalasin vain uudelleen.
Ja seiniin väriä, keltaiset tapetit maalasin keltaisella akryylimaalilla vaalean tapetin päälle.
Yläkerrasta päätin tehdä yhteisen tilan sängylle ja askartelulle.
Tiiltä vai rapattua pintaa? no päädyin lopulta tiileen ja tein ne kananmunakennosta ja maalasin hieman vaihtelevan värisiksi.
Erkkeri-ikkunaan tein helmistä "verhon", ja keräsin kukkia ikkunalaudalle ja amppeliin ja pieni Italian matkamuistokissa pääsi kurkkimaan ikkunasta.
Kun tekee tällä tavalla kuin minä, se tietää tuskan hikeä, mutta pahviin on toisaalta helppo tehdä erikokoisia ikkunoita ja oviaukkoja.
Parveke, se piti tietysti tehdä.
Nyt seinä on jo tiilitetty myös.
Ikkuna, josta neulahuovutettu pöllö kurkkii, on yläkertaan johtavan portaikon kohdalla. Pieni ikkuna vasemmalla on vessa-suihkutilan ikkuna. Sitä en tehnyt lainkaan sisältä, koska sinne ei ole näköyhteyttä.
Katolle piti saada kattolyhty, päädyin tällaiseen.
Huoneita on jo sisusteltu, tosin sisustus ehti vaihtua vielä jonkin verran loppuvaiheessa.
Vessan ikkunan alle pöttöjä, tuskinpa siellä mitään lintusia pesii, ovat vaan koristeena.
Ja lopuksi joitakin kuvia ensin yläkerrasta:
Ja alakerrasta:
Seinällä olevat kuvat ovat minun ottamia, vuosien takaa Galapagossaarilta ja Namibiasta.
Tässä oma asuntoni ja naapuri etupihan puolelta katsottuna. Etupihan kivet ovat matkoilta vuosien takaa: fossiileja ja Islannista laavakiveä.
Takapihalla on asunnon omistajan Kukka-Maaria Niityn syntymäpäivän viettoa, Taidetaan juuri laulaa onnittelulaulua kitaroiden säestyksellä. Yksi kaveri on päässyt lettujen paistajaksi ja komean pinon hän onkin jo saanut aikaiseksi.
Taloyhtiön yhteispihalle pääsi monet nukkeni, ukot pelaavat mölkkyä ja lapset leikkivät hiekkalaatikolla äidin ja mummon pitäessä vahtia keinussa.
Näyttely on auki vielä syyskuun loppuun ja siellä on rivitalojen lisäksi kerrostalo ja monta muutakin mielenkiintoista kohdetta.
Tässä kaikki 11 rivitaloa
Tämä tekemäni pari Laura ja Olavi löytyy Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien yhteistyönä tehdystä vireiden vanhusten hoivakodista. He viettävät siellä timanttihäitään suuren ystäväjoukon ympäröimänä.
