Lisää nalleja

Kun johonkin innostuu, niitä vaan tulee. Nyt lisää  nalleja, ehkä seitsemän saa riittää.

Nalleja neulahuovutuksella

Kerhojemme kesänäyttely on ollut kohta kaksi kuukautta nähtävissä ja saanut valtavasti kiitosta ja ihailua. Minikoko innostaa ja meitä kerholaisia pidetään niin taitavina :).

Taloja en voi itse enää rakentaa, kun tilaa ei ole... Niinpä teen jatkossa vain pienempiä juttuja, kuten nukkeja ja neulahuovutuksella vaikka näitä nalleja. Jotainhan pitää kuitenkin tehdä..

                                                                  Ekat nallet tikutettu

                                                                   Ja kaksi sai vaatteetkin

Hatuntekijän teekutsut

Näyttelyssämme on kaksi satuteemaa, toinen tuo peikkomaailma edellisestä postauksesta, toinen perustuu Lewis Carrollin satuun Liisa Ihmemaassa, sieltä kohtaus Hatuntekijän teekutsuista. Tällä kertaa teekutsuista on tainnut kulkea huhu kauas, niin paljon ihan uutta porukkaa näyttää saapuvan.

Teekutsuille tein pitkän pöydän ja kerhokavereiden avustuksella täytimme sen kakuilla. Pöydän yläpuolelle puolisoni löysi komean karahkan ja sen päälle viritin kerhokaverilta saadun köynnöksen ja toiselta saadut lyhdyt. Ja sitten runsaasti eri satujen hahmoja ja ihan muitakin tulijoita.

                       Kirjan hahmoista tein Hatuntekijän ja Liisan, kerhokaveri teki Valkoisen kanin.

Pöydän ympärille sitten niitä innokkaita vieraita. Peppi Pitkätossu Herra Tossavaisen kanssa ja tietenkin Pikku Ukon selässä. Kolme iloista rosvoa, Kasper, Jesper ja Joonatan, ovat ottaneet mukaansa lemmikkinsä, leijonan. Sille näyttää kakku maistuvan!

                                                          Kerhokaveri teki Irvikissan

Toukka on neulahuovutettu ja polttaa vesipiippua istuen sienen päällä.

Sienten reunustamalla tiellä saapuu runsas joukko innokkaana maistamaan pöydän antimia.

(Tunnistat ehkä Nemon, Olafin, Ihaa-aasin, ja Muumimamman)

 Noita hiippalakkeineen ja runsas hiiriporukka, osa kävellen ja osa on hypännyt kuorma-auton lavalle!

Onpa yksi mummokin omenakoreineen reippaasti astelemassa paikalle.

(Kerhokaverin tekemä)

                                            Hei, minä olen siis Olaf (Frozen-hahmo siis)

                                                            Herra ja rouva Tammihiiri

                       Tämä peikkoherra on pukeutunut parhainpiinsa, oikeen silkkipaitaan.
                          (Kerhokaverin tekemä)

 Ehtipä Nalle Puh myös lopulta paikalle, huh huh, tulikohan hänelle kiire (kerhokaverin neulahuovuttama)

 Sienten lakit olen neulahuovuttanut ja jalat isoissa sienissä ovat finnfoamia, pienissä pullonkorkkeja tai pieniä styrokspalloja.

Peikkomaailma valmis

Joku aika sitten laitoin jo alustavasti peikoista tänne blogiini, nyt he ovat päässeet näyttelyyn mukaan.

                                                   Pöllö istuu oksalla ja vahtii koko kylää

Peikkoja on aika monta, ruokaa tarvitaan runsaasti.

Puurokattilaa tuodaan pöytään

Tässä hieman laajempaa näkymää

Koirakin tykkää lehmistä

Ja peikkoukot tietenkin

Kukko vahtii katrastaan

 Ja löytyypä vielä ponikin. Joen ylitse menee oksista tehty silta.

Taustalla kuohuu putous (kerhokaverin tekemä)

Ja porsas taitaa haluta osansa ruuasta

Ruokailualue

Pöydän alla  vilistää pikku otuksia

 Tänään näyttää olevan peittojen pyykkäyspäivä

 Halkoja tarvitaan

 Lapset saavat leikkiä, keinuttaa nukkeja tai kiipeillä vaikka puiden oksilla

Työssä olen käyttänyt paljon luonnosta saatavaa materiaalia, katkenneita oksia naavoineen, juurakoita ja kuusen ja lepän käpyjä. "Sieniä" tein maalaamalla kananmunakennon osia. Taustan kallio on maalattua finnfoamlevyä. Elåimet on neulahuovutettuja. Peikkoja on lisäkseni  vaatettanut useat kerhokaverit .

Luontopolku

Järvenpäässä on kesänäyttely otsikolla Satua ja totta - kurkistuksia minimaailmaan.

Teemoja on useita, yksi lähes kokonaan minun ideoima ja toteuttama on Luontopolku.

 

Sammallammen luontopolku-kyltin on tehnyt kerhokaveri Taija.

                                Pitäähän sitä reittiä tutkailla ennenkuin lähtee patikoimaan

                                         Ennen polun alkua on retkeilijöille telttailupaikka

                                            Siellä voi myöskin yöpyä vaikka vankkureissa.
                                            Sienestäjille löytyy myös hyvät sienipaikat

Nämä herrat ovat istahtaneet rovion ääreen.

Ennen patikointia voi hetken lepuuttaa jalkojaan  pöydän ääressä.

 Lintutorni sijaitsee reitin alkupäässä, sieltä voi kiikaroida tai katsoa kaukoputkella, jos vaikka näkyisi kotka tai jotain muita lintuja.

Mitä näkyy, kerro jo!

Ja sitten matkaan. Ensin pitää ylittää joki.

Joen oikealla puolella on ensimmäinen jääkauden jättämä jälki, iso siirtolohkare.

Retkeilijät eivät huomaa lainkaan kiven takana piileskelevää kettua.

Reitin vasemmalla puolella kumpareen alaosassa on muinaisen meren rantaa, veden pyöreäksi hiomien  kivien muodostama muinaisranta eli pirunpelto (kuvassa pilkistää hieman sillan takaa).

 Pitkospuilla seisova mies taitaa säikähtää jotain. Jos oikein tarkkaan katsoo, ison puun juurella  näkee kävelevän karhun poikasineen. Sietääkin sitä hieman pelästyä!

Vain mielikuvitusmaailmassa voi olla näin: hirvenmetsästysseurue on istahtanut nuotiolle, hirvi katselee heitä puun takaa. Ja karhu reitin toisella puolella!

Tila vitriinissä loppui, mutta luontopolku jatkuu, sen näkymät voi jokainen teistä katsojista muodostaa itse, mukavaa retkeilyä!