Vihdoinkin kotiin!

           

    
Talo on nyt siinä vaiheessa, että Matias-myyrä ja Johannes-hiiri, jotka ovat kovasti uurastaneet koko kesän, päättivät, että nyt, nyt on aika kertoa uutiset hiiriperheelle.

Perheelle kerrottiin vain, että tulisivat tähän Sammalkujan osoitteeseen. Siinä nyt ihmetellään, mistä on kyse???

 

Amalia-äiti ei usko korviaan. Siis, tarkoitatteko, että ... meille...tämä...

 Siitäpä ilo syntyikin, kauan on jo kierrelty ja ehditty miettiä, löytyykö kotia lainkaan ennen syksyn kylmiä öitä. Pitihän sitä katsella nyt pihaa tarkemmin, ystävälliset kyläläiset olivat tuoneet yhtä sun toista tarpeellista jo pihalle.

Lapset ryntäsivät tietenkin ensin keinumaan, kuinkas muuten.

          

Amalia-äiti istahti penkille vauvan kanssa. Tähän pieni pöytä vielä ja aamukahvit voi juoda tässä.

  

Yläkerran parvekkeen kaiteelle olivat naapurit tuoneet peiton ja mattoja!

       

Amalian piti päästä katsastamaan myös toinen parveke. Jos täällä on kastelukannu, täytyy saada myös kukkia.

 

Aapelia kiinnosti liiteri. On tänne jo vähän puitakin tehty, lisää pitänee... missähän mahtaa olla saha ja kirves... (Tulee, kunhan ehdin).

                               
  
Mikähän lintu tuolla voisi pesiä?

                                                           

Jotain mönkii lehden alta...     

     
Pientä tarpeellista. (Tämä hylly on pyörinyt laatikossa jotain kymmenen vuotta, ei ole oikein sopinut mihinkään, tänne se sopii! Tavarat hyllyillä itse tehtyjä).

Jokohan voitais mennä sisälle. Amalia komentaa pesuettaan: Iitu, Peetu, Liinu, kiltisti nyt, niin päästään kurkistamaan sisälle.

 

 
  Amalia avaa oven, mutta siitä enemmän ensi kerralla..

                                    UUDET LUKIJAT TERVETULOA!