sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sisustusta




Aapeli ja Amalia ovat kylälästen avustuksella saaneet alakertaa jo melko pitkälle sisustettua.
Keskellä on se pieni eteistila, siellä portaat siirrettiinkin eri päin, nyt ne kulkevat piilossa tuon uuden kaapin takana. Eteiseen saatiin näin hieman enemmän seinätilaa.

 

 Aapeli sai kirjahyllynsä seinälle ja sinne jo rakkaat kirjansa. Mutta... tuo kallo... sehän on rotan... Melkein sukulaisen. Se on kuitenkin Aapelin mielestä niin hieno, että jää sinne hyllyyn. Kotilot on Amalia kerännyt läheisiltä rannoilta ja nekin pääsivät hyllylle. Aapelille luonto on hyvin läheinen.

 


Kyläläiset lahjoittivat punaisen kaapin. Punainen... täällä ei ole noin värikästä muuta... Amalia tykkää kuitenkin kovasti punaisesta kaapista ja laittaa sen tuohon eteistilaan, siihen se mahtuu juuri ja juuri.


 Seinävaate, jossa on hirven kuva, pääsee takan yläpuolelle. (Tämä on lahja Sirkalta, edellisen vuoden joulukalenterivaihdosta).
 Ryijy laitetaan tähän uunin viereen. Kovin on tyhjän näköinen tuo alapuoli, siihen Amalia haluaa vielä lipaston.

Hiirulat saavat taloonsa nyt monta sellaista tavaraa, joille ei ole aiemmin oikein löytynyt paikkaa. Punainen kaappi on vanha, mieheni jo yli 30 vuotta sitten tekemä, punaiseksi petsattu, ja sellaisena saa pysyä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Ilta saapuu Hiirulan taloon

Maanantai-ilta alkaa pimentyä. Lapset ovat jo menneet nukkumaan. Lastenhuone on saanut kalustusta, nyt pääsivät piiperot jo omiin sänkyihinsä tai ... miten onkaan, samassa sängyssä ahtaasti nukkuvat Iitu ja Liinu. Peetu on sentään kivunnut yläsänkyyn tilkkupeiton alle.


 Amalia tassuttelee vielä keittiössä. Paljon on mietittävää, vaikka monta asiaa on saatu jo kuntoon.
 Tuolle tyhjälle seinälle... voisikohan Matias rakentaa sellaisen astiahyllyn... jotain siihen pitää saada...
 


 Kaappiin on jo kertynyt monenlaista tavaraa. Eilen Amalian virkkuukoukku oli vikkelässä touhussa ja huuvan kulmalle ilmestyi patalaput. Kylläpä se tassuja polttelikin tuo kuuma kattila ennen.

 

Tämä pieni huone alkaa olla jo täynnä huonekaluja, kaikki ei ole vielä paikoillaan, kirjahylly on kummasti vain pöydän kulmalla. No, nostetaan se pian, kunhan sinne on ilmestynyt kirjoja.


                             Aapeli haluaisi vielä hetken lukea. Minkähän kirjan valitsisi?


                   Vanhempien sänky on saanut lakanat. Olisiko jo nukkumaanmenon aika?


Kalustajaminä on väsännyt viimeaikoina: mustavalkoisen nojatuolin (toinen tuoli vohkittiin Marjalta, mitäs ei pitänyt puoliaan), lastenhuoneen sängyt, keittiöön pöytätasoa, ommellut parisängyn lakanat (peitto tehtiin jo talvella vanhoista sormikkaista ja puuvillaisesta neuleesta) ja virkannut patalaput. Muut huonekalut ja monet pienet keittiötarvikkeet löytyivät kätköistä tai otettiin ensimmäisestä nukkekodistani, se kun joutuu seuraavaksi remonttiin ja muodonmuutokseen, isot matot huonekalukangaspaloja.

torstai 21. elokuuta 2014

Pientä sisustamista hiiritalossa

Eipä ole Hiirulat kovin paljoa ehtineet vielä kotiaan laittaa, mutta verho-ostoksilla on Amalia sentään ehtinyt käydä. Kolme huonetta on saanut verhot.


 Tässä huoneessa ei olekaan vielä muuta kuin nuo verhot.

 Keittiönurkkaukseen Amalia laittoi laskosverhon. Hellan viereen on nikkaroitu pieni kaappi, ovien tilalle on laitettu vain kangasverho.

Aapeli on kovin tyytyväinen. Hän on saanut jo kirjoituspöydän. Onkohan puhelinlinjakin jo auki? Tuoli pitäisi saada, sellainen, jossa on takana hännän mentävä aukko... Tännekin on ahkera Amalia jo saanut verhot ikkunoihin.

 

Amalia laittaa vuodevaatteita, vanhemmat ovat saaneet sängyn, siihen patjan ja tyynyt, mutta lakanat puuttuu vielä. Eiköhän nukkuminen onnistu ilman niitäkin, vilttejä on sentään jo peitoksi.

Keittiössä kaappi ja pöytä vaihtoivat paikkaa (lopullisestiko, en tiedä). Ruoka syödään vielä näköjään seisaaltaan ...

Huonekalujen materiaalit sytyketikkua, jäätelötikkua, rakettitikkua, kahvitikkua, pahvia...
 

torstai 14. elokuuta 2014

Lapset - kouluun!


 


    Tuskin Hiirulan perhe oli päässyt tutustumaan sisätiloihin, kun ovelle koputettiin.

Sofia- neiti, kylän opettaja,  siellä kolkutteli.

" Päivää, päivää, hauska tutustua. Kuulin teistä Matiakselta. Lapset... niin... kouluun... eikös he jo niin vanhoja liene... Tuossa pienen matkan päässä on Metsolan koulu ja sopivasti kolme lasta sinne vielä mahtuisi."
Sofia-neiti kumartui lasten puoleen. "Eikös olisi jo hauska osata lukea? Uusia kavereitakin löytyisi. Ja siellä saa myös soittaa."
Lapset ovat hieman ihmeissään, kouluun... Mutta pian he riemastuivat, koulussa olisi varmaan hirmu kivaa!!!

Siellä he nyt ovat, jokainen sai uuden vieruskaverin, Liinu ja Peetu puput ja Iitu karhulapsen.

Kaikki sujui ensin rauhallisesti, mutta eihän ne malta hiirilapset aloillaan olla kauaa, oli niin monta hassua juttua koulussa.

 Ope, Sofia-neiti, onks noi ihmisiä?       Mikä tuo eläin on, jolla on vihreä takki selässä?
  


  Saaks näillä kiivetä, ope?          
 
                         
  Ope, Sofia-neiti, mitä me voitais laulaa?
 

 Sofia-neiti huokaisee. Ehkä huomenna on jo rauhallisempaa.




sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ja sitten sisälle..


Sieltähän se Hiirulan perhe tupsahti sisään ulko-ovesta, Aapeli nappasi Peetun käsivarrelleen.


 
Huone kerrallaan tutkitaan, ensin kurkistetaan keittiöön. Sieltä löytyy vasta uuni ja hella, pöytä ja kaappi. Hmm. Tuoleja tarvitaan ja apupöytiä... Mutta pöydälle oli jätetty omenia ja pullakranssi!

 
                 

Täältä löytyi vain takka ja sen päältä hyllyt. Aapeli taitaa jo tietää, mitä hän haluaa huoneeseen.


Nyt taisi lapset päästä livistämään. Portaat ylös... ja toiset portaat ylös...

                                  
               Iitu, arvaa mitä täällä on! Peetu on haltioissaan. Nyt pääsee katsomaan superkuuta!         Aapeli-isä on seurannut lapsia.

                   

Tähtiä katsomaan... tätä hän on aina halunnut! Mistä se Matias saattoi tietää?


Lapset löysivät oman huoneensa. Täällä on vain uuni. Isä, missä me nukutaan?

Aapeli ja Amalia katsastivat vielä vintin. Varastotilaa tarvitaan aina, tuumivat.

Ja keskikerroksen.
 Tuohon uuniin pitää saada luukut. Voisko tämä olla makuuhuone ja tuo isompi sellainen oleskeluhuone, miettii Amalia ja sisustaa jo huoneita mielessään.

 Ja tuosta menee ovi sinne parvekkeelle...



Nyt on katto pään päällä, tästä on hyvä alkaa sisustamaan.Toistaiseksi kaikki on itse tehtyä, kaakeliuuni jo noin kymmenen vuotta sitten, kun hetken harrastin savitöitä. Siltä ajalta ovat myös ruukut ja kannut ym. pikku savitavara.

UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

lauantai 9. elokuuta 2014

Vihdoinkin kotiin!


           













    
Talo on nyt siinä vaiheessa, että Matias-myyrä ja Johannes-hiiri, jotka ovat kovasti uurastaneet koko kesän, päättivät, että nyt, nyt on aika kertoa uutiset hiiriperheelle.


Perheelle kerrottiin vain, että tulisivat tähän Sammalkujan osoitteeseen. Siinä nyt ihmetellään, mistä on kyse???
 

Amalia-äiti ei usko korviaan. Siis, tarkoitatteko, että ... meille...tämä...


 Siitäpä ilo syntyikin, kauan on jo kierrelty ja ehditty miettiä, löytyykö kotia lainkaan ennen syksyn kylmiä öitä. Pitihän sitä katsella nyt pihaa tarkemmin, ystävälliset kyläläiset olivat tuoneet yhtä sun toista tarpeellista jo pihalle.

Lapset ryntäsivät tietenkin ensin keinumaan, kuinkas muuten.

          

Amalia-äiti istahti penkille vauvan kanssa. Tähän pieni pöytä vielä ja aamukahvit voi juoda tässä.
  

Yläkerran parvekkeen kaiteelle olivat naapurit tuoneet peiton ja mattoja!

       

Amalian piti päästä katsastamaan myös toinen parveke. Jos täällä on kastelukannu, täytyy saada myös kukkia.
 


Aapelia kiinnosti liiteri. On tänne jo vähän puitakin tehty, lisää pitänee... missähän mahtaa olla saha ja kirves... (Tulee, kunhan ehdin).


                               
  
Mikähän lintu tuolla voisi pesiä?
                                                           

Jotain mönkii lehden alta...     

     
Pientä tarpeellista. (Tämä hylly on pyörinyt laatikossa jotain kymmenen vuotta, ei ole oikein sopinut mihinkään, tänne se sopii! Tavarat hyllyillä itse tehtyjä).

Jokohan voitais mennä sisälle. Amalia komentaa pesuettaan: Iitu, Peetu, Liinu, kiltisti nyt, niin päästään kurkistamaan sisälle.

 
 
  Amalia avaa oven, mutta siitä enemmän ensi kerralla..





                                    UUDET LUKIJAT TERVETULOA!