Severi-vaarin huone

Vihdoinkin eläkkeellä! Kymmeniä vuosia valtion virkamiehenä, puku päällä, virkavastuu ja kravatti kaulaa kuristamassa! Ura on putkessa. Parta kasvaa, tulta säihkyy harmaahapset. Severi-vaarilla on aikaa rojahtaa nojatuoliin, ottaa kitara käteen ja laulaa kaikki toivelaulukirjat läpi. Alakerran ompelimossa Irmeli-rouva kuuntelee, kuinka Lazzarella vaihtuu vanhoihin poikiin viiksekkäisiin. Lökäpöksyt jalassa, villapaita päällä ja tohvelit varpaita lämmittämässä kelpaa välillä lueskella rakkaita luontokirjoja. Kiikari ja kaukoputki ovat hyllyssä odottamassa kurkiauroja ja joutsenia - trumpetteja ja laulua.Takassa palaa tuli, pöydällä viinipullo odottaa avaamista.







Severi-vaari on ensimmäinen yritykseni tehdä massasta (Cernit) ihminen ja tulos oli aika epämääräinen. Tukka ja parta ovat valkoista hahtuvalankaa ( niistä tein muutama vuosi sitten vauvojen villavaippahousuja). Takka on kananmunakennoista, luukut tietokoneromua. Toivelaulukirjat sisältävä kaappi on pieni sikarilaatikko. Kitara on tehty pahvista, muutamasta helmestä ja kielet ompelulangasta.