Tapetointia ja piironki

Pakko oli jo kokeilla tapetointia vanhoista tapeteista, mitä kaapista löytyi. Voi olla, että itseni tuntien tapetit vaihtuu vielä... Viikunan väri tulee ehkä tuohon toiseen yläkerran huoneeseen tai sitten ei. Miten vinttihuoneisiin päästään, älkää kysykö sitä. Talossa asunee kaksi keski-ikäistä naista (sisarukset), jollain aikakaudella, joka selvinnee pikkuhiljaa, kun talon valmistuminen etenee. Sininen sänky sai kaveriksi piirongin ja nyt täytyy sanoa, että jos sängyn teko ei vielä kovin pienelle tuntunut, niin tämä tuntui. Mutta kiva on tehdä eri mittakaavalla. Piirongin tekemisessä on käytetty paspispahvia, sytyketikkua ja ovien reunoissa kolmeen osaan halkaistua kahvitikkua. Ruusukuvat ovat jostain lehdestä leikattuja, niitä olen käyttänyt aiemminkin, tykkään niistä.Alakertaan taidan tehdä pikkuruisen vessan naisille, ettei ulkohuussissa tarvi juosta. Siihen vihjaa tuo pahvinen seinäkokeilu. Tässä mennään nyt:

Rintamamiestalo nro 78 - tästä se alkaa

Lukemattomien vääntyneiden naulojen repimisen jälkeen ylpeänä esittelen aikaansaannokseni: rintamamiestalo n:o 78 lähtee tästä! Ohjeiden mukaan pohjamaalasin kaikki osat ja asettelin parhaan taitoni mukaan paikoilleen. Tämä taisi kuitenkin olla vielä sitä helpointa osaa, huomenna pitäisi sitten saranoida ja tehdä oviaukkoa sun muuta, saas nähdä miten onnistuu vai jääkö tällaiseksi.

Vielä siirtoa vuodatuksesta

Siirrän vielä muutaman kohteen vuodatuksen puolelta  (http://miniminimpiminein.vuodatus.net).
Sininen talo edelleen kesken :-(. Severi-vaarin huone on tehty mieheni jäädessä eläkkeelle mukaellen hänen harrastuksiaan. Noin paljon tukkaa hänellä ei kuitenkaan ole, sen verrran saa olla taiteilijan näkemystä.

Sunnuntaina olenkin päivystämässä nukke- ja nallemarkkinoilla, ehkä tapaamme siellä.

Tervetuloa ensimmäiset lukijani, lisääkin mahtuu mukaan...

Leivontaa

Pitkästä aikaa piti jotain pientä tehdä. Josko leipois herrasväen pikkuleipiä Marian kirjan ohjeilla. No kaikki sujui suht ok niin kauan kun piti alkaa sokeroimaan. Minä kun en juuri ruuanlaittoa harrasta, en tajunnut, että suolaa on niin paljon eri rakeista. "Sokeroinpa" vaan, mutta tulos...oli lievästi sanottuna ...eipä kummonen, kunnes tajusin, että suola voi olla paljon hienompaakin. (En sentään merisuolalla sokeroinut). Ei kun vanha suola pois ja liimakin, kas tacky glue ei ollutkaan kovin tiukasti kiinni, mutta jokainen pikkiriikkinen pikkuleipä ihan normaalin suurissa sormissa hierottuna vei kyllä aikansa. Uusi liimaus ja hienompi suolaus, nyt jo näyttävät hieman paremmilta. Ja lisäksi hieman vihreitä marmeladikuulia. Harjoitusta vaatii kyllä tämä massailu.

Severi-vaarin huone

Vihdoinkin eläkkeellä! Kymmeniä vuosia valtion virkamiehenä, puku päällä, virkavastuu ja kravatti kaulaa kuristamassa! Ura on putkessa. Parta kasvaa, tulta säihkyy harmaahapset. Severi-vaarilla on aikaa rojahtaa nojatuoliin, ottaa kitara käteen ja laulaa kaikki toivelaulukirjat läpi. Alakerran ompelimossa Irmeli-rouva kuuntelee, kuinka Lazzarella vaihtuu vanhoihin poikiin viiksekkäisiin. Lökäpöksyt jalassa, villapaita päällä ja tohvelit varpaita lämmittämässä kelpaa välillä lueskella rakkaita luontokirjoja. Kiikari ja kaukoputki ovat hyllyssä odottamassa kurkiauroja ja joutsenia - trumpetteja ja laulua.Takassa palaa tuli, pöydällä viinipullo odottaa avaamista.







Severi-vaari on ensimmäinen yritykseni tehdä massasta (Cernit) ihminen ja tulos oli aika epämääräinen. Tukka ja parta ovat valkoista hahtuvalankaa ( niistä tein muutama vuosi sitten vauvojen villavaippahousuja). Takka on kananmunakennoista, luukut tietokoneromua. Toivelaulukirjat sisältävä kaappi on pieni sikarilaatikko. Kitara on tehty pahvista, muutamasta helmestä ja kielet ompelulangasta.

Sininen talo

Tätä taloa aloin rakentamaan nelisen vuotta sitten. Omassa kodissani ei ole sinistä väriä käytetty juuri lainkaan, halusin tehdä minimaailmaan sellaisen. Kuten aloituskuvista näkyy, minun rakentamiseni menee varmaan vastoin kaikkia sääntöjä, ensin valittiin sopivan kokoinen lattiaksi sopiva pala mitä lie, päällystin sen jäätelötikuilla ja lakkasin. Jokin puulaatikko sattui sopivasti löytymään, siitä rakennettiin osa taloa. Muut seinät ovat lähinnä pahvia, jotka myöhemmin päällystin sytyketikuilla. Pohjan koko muutettuna oikeaan kokoon olisi noin 10 neliötä, mutta kuten huomaatte, ei ihminen kovin suurta tilaa tartte! Asukkaaksi ajattelin nuorta puutarha-alan tyttöä, joka elää ekologisesti. Tuo puutarhateema ei vielä juuri näy, mutta kyllä se tulee, kun jaksatte odottaa. Kuvissa talon eri vaiheita, joita kuvasin.


Ensimmäinen sininen tapetti on saatu paikalleen, tuosta tilasta tulee makuusoppi.



Talo alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan.










Tässä ollaankin jo nykyvaiheessa. Tässäkin talossa on lähes kaikki omien kätteni työtä. Tuolit ovat Tiimarista, lyhensin istuinosaa hieman ja maalasin sinisiksi. Sininen astiasto samaa kuin ensimmäisessä nukkekodissanikin. Ylös on tarkoitus rakentaa pieni parveke, lattia sille tehty jo.




Takkaa tuunasin kerhossamme, mutta edelleen hieman kesken. Pitsipeiton olen virkannut ihan muuhun tarkoitukseen vuosikymmeniä sitten, mutta kierrätystä suosivalle asukkaalle se sopii hyvin. Pöydällä olevat herkut saatu vaihdossa kerhossamme, samoin wc:n matto ja pikkuhyllyllä oleva musta herätyskello. Marimekkotabletit saatu lahjaksi.



Työtoveriltani sain pienen kastelukannun, joka sopii hyvin tähän taloon.








Yläkertaan noustaan köysitikkaita pitkin.


Keskenpä näyttää olevan tuo yläkerta vielä.


Lastenlapset haluaisivat kovasti leikkiä nukkekodeillani, en ole hennonnut kokonaan kieltää, mutta vieressä seuraan! Tässä sininen talo on päiväkoti, varsinainen koti on ensimmäinen nukkekotini ja välillä käydään Metsolan koulussa.






Ulkoapäin kuvattuna. Pientä pihaa olen ajatellut tehdä tälle jatkossa. Ja aurinkokennot katolle.
 

Eihän jäänyt vaivaamaan sellaiset pikkuseikat kuin missä asukas peseytyy (talo on varmaan vuokrattu ja pesulla käydään vuokranantajan tiloissa) tai missä säilytetään ruokaa? Tai vaatteita? Eihän kaikki voi kymmeneen neliöön mahtua!
Tässä takka nykymuodossa (kesällä 2012):


Talo on edelleen hieman kesken, muut projektit innostivat enemmän, mutta enköhän palaa vielä tännekin, parveke ainakin pitää saada kuntoon. Ja pitsipeitto on muuttanut mummonmökkiin!

Tyttöjen huone

Talossa asuu ilmeisesti (vielä en ole asukkaita tavannut) kaksi miltei samanikäistä tyttöä (kaksoset? kuusivuotiaita?). Posliini- ja muoviesineet, puujunat ja lasikissa ostettua, saatua ja lasteni jäljiltä olevaa tavaraa, lelulaatikosta kurkkivat eläimet tyttärentyttären lahjoittamia, keinuhevonen ikkunan edessä lahja työtoverilta, muut itsetehtyä. Matto pöydän alla pala huonekalukangasta, kuviot muusta kankaasta leikattuja ja päälle liimattuja. Taulut ovat ristipistolehdistä leikattuja kuvia. Lamppu muoviosa suklaamunan sisältä. Leluja täytyy vielä tehdä lisää.

Huonekaluja Marian ohjeilla

 Sainpa minäkin Marian nukkekoti-kirjan ja heti piti aloittaa jotain tekemään niillä lukuisilla ohjeilla. Aloitin tuosta kapiokirstusta. Minulla ei ole aivan niitä tarvikkeita, mitä ohjeissa on käytetty, tämän tein 4 mm vanerista, sitä kun satuin saamaan jämäpaloina. Leikkasin osat kuviosahalla, millä en ihan suoraa jälkeä saanut. Neljän millin paksuudella siitä tuli pari milliä leveämpi kuin ohjeessa, ja se olisi pitänyt huomioida kansi- ja pohjalevyssä, mutta arvaatte kyllä ettei huomioitu. Kokemus opettaa. Eka kertaa maalasin kuviota pintaan ja katsoin parhaaksi tehdä alkuun kopion alkuperäisestä ja vasta myöhemmin keksiä omia kuvioita, kun idea on oivallettu. Lukko vielä puuttuu, pitää penkoa "roskista".



Marian nukkekotikirjan ohjeiden mukaan nikkaroin tämän kirjakarusellin eläkkeelle jäävälle työtoverilleni.

Metsolan koulu

Alunperin ajatuksenani oli tehdä kuusikymmenluvun koululuokka, mutta kuinkas kävikään. Tuli metsän keskellä opiskelevien pupujen koulu.
Koulu on tehty pahvilaatikkoon. Lattia Bilteman sytyketikuista.
 Ajatuksena on vielä jatkaa ja tehdä eteistila, mutta aika näyttää, tuleeko sitä.
 Kirahvi, maapallo ja lintuhäkki  sekä vitriinissä olevat virtahepo ja kilpikonna ostettuja, muu itse tehtyä. Katossa on led-valot, jotka helppo saada tarvittaessa päälle. Takana oleva tiiliseinä on kananmunakennon palasista tehty, kaakeliuuni savityöharrastusajaltani.





Karttatelineen kartta vaikuttaa vähän vaikealta historialliselta kartalta, kun muuten pulpetilla on aapiskirja! Alakuvassa pupulla taitaa olla Kunnaksen Koiramäen talossa luettavana.














Oppilaat vaihtuvat usein, tässä tuoreimmassa kuvassa kesällä 2012 jääkarhun pennut saavat oppia. Näyttääpä etupulpetissa olevan siilikin.




Tyttärentytär tykkää leikkiä koulullani, on jo sen verran iso ja näppäräsorminen, ettei mikään mene rikki. Koululaisina on nyt koiria...

 

Marjan asunto

 Lasiovelliseen kaappiin tein keväällä kaksi asuntoa, yläkerrassa asuu Marja,
 eläkeikää lähentelevä tutkijaneiti, joka on viime vuodet työskennellyt Kiinassa ja palannut tekemään kirjallisia töitä Suomeen. Kiinanvuosilta hänellä on asunnossaan erilaisia Kiina-aiheisia huonekaluja ja muuta sinne päin viittaavaa.Kaikki patsaita ja maljakkoa lukuunottamatta on itse tehtyä. Hieman kesken on vielä, tuoleja pitäisi tehdä ainakin.