Herravieraita

No niin, nyt on sitten jo monenmoista herraa saapunut Severin vieraaksi, mitä odottanevat, taitavat vielä vain pohtia maailman menoa. Presidentin vaaleja ja sotalaivoja...Tai muita pienempiä kylän juoruja.

 Myhäilevä, aina hyväsydäminen Jaakko. Hieman jo vatsaa kasvattanut.

 Reiska, mikähän miestä painaa...

 

Velikulta Manne

(Tässä ensimmäisiä vaatteet jo päälleen saaneita miehiä. Lisää tulossa...)

Pieni nurkkaus

Vantaalla järjestettiin viikonloppuna Suuri Snadi-näyttely ja myyntitapahtuma. Monenlaista pienoismaailmaa. Ostoksiani en nyt laita tänne, en juurikaan ostele mitään, nyt tarttui mukaan vaan nukentekomassaa ja joitakin kangastilkkuja. Ensimmäistä kertaa osallistuin myös pienimuotoiseen kisaan, aiheena säilytin ja sen kätkemät salaisuudet. Yleensä tekemäni kodit sun muut pursuaa tavaraa, tähän en halunnut laittaa yhtään ylimääräistä (vaikka tiesin toki, että ainakaan lapsiäänestäjät eivät tällaisesta välitä, mutta äänten määrä ei nyt tässä ole ollenkaan se idis).

Kävin Kiinassa muutama vuosi sitten ja kiinalaistyyppinen aihe on siitä asti muhinut jossain tuolla pääkopassa - nyt aioin toteuttaa sen ja tulos on tässä:

 Kuva aivan alkuvaiheesta: Vanerinpaloja, jotain tikkua - ja mallipiirros!

Nurkkauksen koko sai olla korkeintaan 15 x 15 cm, no, tämä jäi lopulta senkin alle.

 Lipaston väriksi valitsin punaisen, jotenkin liitän sen kiinalaiseen huonekaluun, vaikka olisi se voinut olla jokin muukin väri.

 Tykkään vaan tämäntyyppisestä vetimestä, alumiinifoliota jostain kalaputkilosta, pohjavärinä musta ja päälle kuparisävyä.

Lampun jalka valmistui itsestään kovettuvasta massasta, päälle väriä, perhosten liimaus ja lakkaus. Varjostimen pohjana on pahvia, päällystetty kankaalla.

Kurkiaiheisen taulun ostin matkalta, pienensin sen tuonne seinälle, talo on valokuvastani, joka on jostain hienosta näytelmästä.

Teekannu on tehty pätkästä rakettitikkua.

Ikkunasta ei tullut aivan niin monimutkaista, kuin siellä usein on, johtuen ihan vain saamattomuudestani.

Maton piti olla alunperin ristipistoin tehty, mutta siitä tulikin liian iso, niinpä leikkasin vain pienen palan jostain kankaasta komeron kätköstä tähän.

Lipasto taitaa kätkeä sisäänsä vaatteita, se paperista taiteltu lohikäärme jäi jostain syystä tekemättä :)

Severille pelikavereita

Näitä nukkeja nyt vaan tulee, on niin hauska tehdä niitä. Ja vanhoja miehiä enimmäkseen näköjään. Severi saa pelikavereita tai sitten ne päätyvät ihan omiin juttuihin, joista en vielä tiedä.

 

Vasemman puoleinen nukke oli ensin ilmiselvä mies, kunnes kokeilin pitempiä hiuksia ja totesin, että yhtä hyvin menee naisestakin ja kun niitä on vähemmän, olkoon tuhti mummeli.

Ja ne vaatteet sitten...

Lisää nukkeja ja vaatteita

Nukkejen teko massasta innostaa yhä, nyt tein rintamamiestalon pihaan pari vierailijaa (taloni menee marraskuun alussa Seinäjoelle näyttelyyn). Nämä ovat siis 1:18, vähän turhan pientä minun käsilleni, varsinkin vaatteiden teko aikuisen mittakaavassa. Nämä vaatteet eivät sitten lähde päältä.
Uudet nuket siis mies ja nainen oikealla kuvassa. Varsinkin miehen paita tuotti tuskaa, sen kangas on hyvin ohutta, silti kauluksen teko oli tosi vaikeaa, ja paidasta tuli takki. 

 

Pienet kärryt tein pahvista ja siihen muutaman kurpitsan ja avomaankurkun. Muuta uutta ei taida enää syntyäkään näyttelyä ajatellen. Mennään vanhoilla tavaroilla.

Aiemmin tekemäni lapsi, tyttö, sai vaatteet hänkin.

 

Vielä kuva, jossa lapsi ja uusi nainen vierekkäin. Molemmat ovat n. 9 senttisiä, tyttö 1:12 ja nainen 1:18. Tytön tekeminen oli jotenkin helpompaa, suhteet erilaiset.

 

UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

Kitaraa lainaamassa

SEVERII, Jussi täällä...

 

                                                                           Jussi.... niin... oot jo palannut...

(Jussi on kierrellyt maailmaa reppu selässä, mutta palannut muutamaa päivää aiemmin. On Sandran poikakaveri) .

Sandraa oon etsinyt, missä mahtaa olla? Ei vastaa puhelimeen... (Jussi)

                                                                                         

 Sandra, joo... on siellä Vapriikissa...tyttöjen kanssa pelaa...  Tulee takaisin, hmmm... jouluksi? (Severi)

Tuota... kitaraa... saisinko lainaksi? (Jussi)

Joutaahan se kitara lainaksi.

Jussi on pitkä nuori mies, lähes parimetrinen. Tuoli meinaa käydä lyhyeksi.

Severi ei oikein ole vakuuttunut Jussin hiuksista. Pitkät ja sekavat, joka suuntaan sojottavat.
(Ei Severilläkän ihan lyhyet hiukset ole :).

Kuule Severi, minä tykkään näistä... ja Sandrakin tykkää...

No, haittaakos tuo, nuori mies... Ei Severi ole ahdasmielinen, hieno mies Jussi on.

Vielä hieman kitaran kielien näppäilyä.

                               No Severi, mä lähen nyt. Palautan kyllä kitaran pian.

 JA SANDRA, JOS NÄET TÄMÄN, TUU PIAN KOTIIN, MULLON IKÄVÄÄÄ...

ETC. Nuori mies sai nimekseen Jussi, erään suomalaisen näyttelijän mukaan, muistuttaa jonkin verran häntä kasvonpiirteiltään.  Edellisen postauksen housut ovat vaihtuneet farkkuihin.

Nuori mies sai vaatteet

Kova into vaatettaa, ei oikein huolellista malta tehdä. Nuori mies, Sandran maailmalla seikkaillut poikakaveri, sai vaatetta, housut varmaan vielä vaihtuu, mutta eipähän tarvitse nyt ilkosillaan keikailla.

Kun kengät vielä osaisi tehdä, sellaiset riisuttavat..

Nukkeja massasta

Nyt iski into muotoilla massasta nukkeja. Kovin paljoa en ole vielä nukkeja tehnyt, harjoittelua vaatii, mutta melkoisen tyytyväinen olen jo muutamiin hahmoihin.

 Täällä pötköttää muutamia nukkeja odottamassa uuniin pääsyä. Tuo vanha ukko hiuksineen ja viiksineen on jo käynyt uunissa. Keskellä nuori herra (taitaa olla yksiön omistavan Sandran poikakaveri) ja joitakin muita päitä ja vauvakokeilu.

 Muovailin myös pienen tytön , tässä vielä ilman vartaloa ja hiuksia.

 Keskellä ollut nuori mies tässä jo hiuksissaan ja vartalossaan. Hiukset tein vuosikymmeniä sitten Tukholmasta ostetusta viikingistä, sen karvoista, kuvassa tuossa oikealla. Villi kampaus, vai mitä?

 Muutama kuva pikku tytöstä lähempää.

 

 Ja alla nuori mies kasvokuvassa.

 Ja vanha mies, josta piti tulla nainen, mutta eipä tullut... Vähän elämää nähneen näköinen...

Tässä vielä kaikki kolme. Huomenna olisikin sitten vaatteiden ompelupäivä.

 

Talonpoikaissohva ja jotain muuta pientä

Severi halusi talonpoikaissohvan keittiöönsä -  saattaahan yövieraitakin tulla joskus, siihen voisi vaikka laittaa vuoteen sitten.

Pitäähän sellainen sitten tehdä.

Tästä lähdettiin. Monenlaista jätemateriaalia kaivettiin kätköistä.

 Maalasin sohvan ensin tumman harmaaksi.

 Sitten vaalensin. Kulunutta sohvaa hain... Sellainen olisi Severille mieleen.

 Ikkunan eteenkö?

 Severi testaa, hyvä tässä on istua. Ehkä jokin pehmuste olisi hyvä olla kuitenkin.

Taas tuo sama mummo tullut kylään, taitaa olla vakivieras...

Sitten jotain muutakin pientä on tullut tehtyä

 Kiinalaistyylinen maljakko

Tämän tein itsestään kovettuvasta massasta, maalasin punaiseksi, leikkasin kurjet ja liimasin, lopuksi lakkasin päältä.

 Pieni ristipistomatto

Ja minikerhossamme teimme käsityöjakkaroita, tässä omani. (kännykän kuvia en onnistu siirtämään koneelleni, joten koko kerhon jakkarat jäävät nyt näyttämättä)

Keittiön alkua Severin talossa

Severi on kotiutunut ja vaihtanut verkkareihin. Keittiötä laittelee, jokohan kohta perunat sais tulelle.

 Harmaan eri sävyjä kaapeissa, yksi ovi on punainen, hmmm...

Kaakeleita ei ole, läpinäkyvä levy ajaa saman asian.

 

Sininen kahviastiasto on pyörinyt nurkissani toistakymmentä vuotta, Severi saa sen nyt  käyttöönsä.Viinipulloja täytyy tietenkin olla ja onpa yksi konjakkipullokin. (Siitä voisi tarjota vaikka Yrmy-Kallelle).

Eipä vielä hyllyt notku tavaraa, ehkä Severi ei ole sellainen hamstraaja kuin muut minun asukkaani.

Pöydän paikkaa pitää vielä miettiä, keskelle vai ikkunan eteen vai... Ja onkohan värikään ihan sopiva. 

 

Takaseinä on nyt täynnä, vielä riittää tekemistä. Moneksi viikoksi.

Keuruulta lisää - takki Severille ja tulppaaneja

Keuruun nukkekotiharrastajien viikonloppuna ompelupajassa ompelimme kuka mitäkin, minä tein Severille syystakin. Severi ei ole oikein hienojen vaatteiden käyttäjä, metsässä kun samoilee mieluiten. Yhden kunnon takin toki tarvitsee. Takki on samettia, hieman liian lämmin näin alkusyksyyn, mutta sen hän on kuitenkin nyt pukenut päälleen. Mitähän lienee mielessään?

 

Vetävin askelin näyttää hän kiiruhtavan, neljä tulppaania kädessään. Neljä? Mitähän se tarkoittaa? (No, en minä tiedä, mutta neljä sain tehtyä kukkapajassa).

Kuka kukkaset saa, jää kyllä arvoitukseksi, minullekin.

Keuruun viikonloppu - "Yrmy-Kalle"

Eka kertaa minäkin lähdin Keuruulle nukkekotiharrastajien viikonloppua viettämään ( no, entinen työkaverini minut sinne houkutteli, yöpaikkaa tarjoten, mikäpä siinä, mukava oli nähdä häntäkin).

Vaikka olen noita nukkeja hieman väännellyt, halusin tietää, miten niitä "oikeasti" tehdään. Sepä olikin hauskaa, varmasti lisää asukkaita alkaa pikkuhiljaa ilmestymään.

Tekemisessä käytettiin erilaista massaa, kuin mitä olen aiemmin käyttänyt ja tykästyin siihen kovasti.

Minulle muotoutui "Yrmy-Kalle", tässä hän vielä alkuvaiheessa:

 

 Sitten kaikki ukot, akat, lapset uuniin - mutta nyt hieman liian kuumaan joutuivat, ja monista tuli aika mustia. No, heistä muotoutui lopulta jotain muuta kuin mitä alussa oli tarkoitus.

 Tässä koko sakki yhdessä, oma ukkoni tuolla äärimmäisenä oikealla liian suuressa valkoisessa paidassa. Hänestä oli tullut sellainen hieman mustunut tässä vaiheessa.

Kotona mietin sitten, mitä "Yrmy-Kallelleni" tekisin, tuollaisena se ei houkutellut.

 Mieron tielle raukka joutui...

 Roskiksia tonkimaan...

 Oikean silmän päälle on muotoutunut aikamoinen kuhmu, johon on ihan mustelma noussut. Mitähän lienee puuhannut, ei kai tappeluun joutunut...

Voi voi Kallea, housut retkottaa, ei kai aivan putoa... Eikä kukaan ole paikannut villapaidan reikää...


Muista aikaansaannoksistani sitten vähän myöhemmin.