Pitkän jahkailun jälkeen päätin tehdä taloon pystyrimoituksen. Tietenkin nettiin etsimään oikeita mittasuhteita, kokemusta rakentamisesta kun minulla ei ole ollenkaan. Perinnerakentamishaku vei lapsilukkoon (aikuisviihdettäkö se rakentaminen ennen olikin), joten piti arvailla. Pahvista leikkelin noin sata n. 3 mm kaitaletta, jotka liimasin seiniin ja pohjamaalasin valkoisella. Seuraavaksi pitäisikin päättää talon värit, se on vaikeaa, kun värejä on aivan liikaa. Tässä siis mennään nyt:
Mihin ihmeeseen sen vessan ja suihkun saa sijoitettua, naiset kun eivät suostu enää ulkohuussiin menemään...
lauantai 30. maaliskuuta 2013
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Kannuja
Yleensä teen vain sen verran jotain tavaraa, kun tarvitsen johonkin tiettyyn asiaan, mutta nyt kun mitään suurempaa ei ehdi ja jotain piti kuitenkin tehdä, askartelin tapetin paloista kannuja. Pienin lienee sopiva rintamamiestaloon, muut ... no eiköhän niillekin paikka löydy.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Jätteen kierrätystä
Mitä tehdä alla olevan kuvan osoittavasta jätteestä (kun on ensin herkuteltu)?
No muovi heitetään roskiin, ei siitä mitään saa. Vai saisko?
Mutta tuo aaltopahvialusta...
Tein siitä rintamamiestaloon tarvittavaa varustetta, nykyaikaa kun siinä eletään.
Lisäksi tarvittiin vain pieni nuppi kuvaamaan sitä josta lämpöä säädellään ( mikä h-o se on?)
Sen sain rikki menneestä kruunusta (joululahja lapsenlapselta).
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Päätös tehty
Kas vain, naiset ovat päässeet yhteisymmärrykseen keittiön kaappien väreistä! Sinistä sittenkin, taisi Tertun sana painaa tässä. No, vain ovet ovat siniset, muu osat valkoiset. Kaakeli näyttää hieman liian synkälle, ehkä sitä naiset vielä korjailee.
Keittiön kuvaaminen vähässä valossa on liki toivotonta, mutta yritinpä kuitenkin. Tältä siellä nyt näyttää. Lattia taitaa jäädä tuohon sävyyn, se näytti minusta sopivan aika mukavasti.
Eka kuvassa koko seinä, siellä se taustalla keittiö majailee. Loppu keittiöstä vielä tekemättä, seinälle kiinnitettäville kaapeille pitäisi keksiä hyvä keino, tuo maalarinteippi ei kauaa jaksa pidätellä.
Keittiön kuvaaminen vähässä valossa on liki toivotonta, mutta yritinpä kuitenkin. Tältä siellä nyt näyttää. Lattia taitaa jäädä tuohon sävyyn, se näytti minusta sopivan aika mukavasti.
Eka kuvassa koko seinä, siellä se taustalla keittiö majailee. Loppu keittiöstä vielä tekemättä, seinälle kiinnitettäville kaapeille pitäisi keksiä hyvä keino, tuo maalarinteippi ei kauaa jaksa pidätellä.
Vähän lähempää
Ja vielä vähän lähempää
Kahvinkeittimen olen saanut joskus kauan sitten lapsiltani, muut ovat omaa tuotantoa.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Keittiö alkaa hahmottua
Viikonloppu on kulunut keittiötä askarrellessa. Lopullinen maalaus on vielä tekemättä, naiset kun eivät pääse yhteisymmärrykseen värimaailmasta. Miettikööt rauhassa, aina voi tehdä jotain muuta.
Leivinuunin olisin halunnut keittiöön, mutta ei taida mahtua millään. Naisilla on kuitenkin nykyajan sähköliesi, herkut paistuvat silläkin. Ja se vanha puuhella.
Kaapit, laatikosto, liesi ja jääkaappi täyttävät koko seinän, se on ainoa ehjä seinä, jolle ne voi laittaa. Keittiöön tulee ovet olohuoneesta ja eteisestä, ne rajaavat tehokkaasti huonekalujen paikkoja.
Ikkuna on seinällä, joka avautuu. Lattille päätyivät laudat, jotka olivat alunperin Kertun huoneessa, ei niitä ole tännekään vielä liimattu, jos sattuvatkin naiset muuttamaan mieltään ja laittavat sen ruudullisen laattalattian.
Lieteen ja jääkaappiin saa mukavasti oikeanlaiselta tuntuvan pinnan, kun maalaa alle jäävän puolen muovista värillä ja päälle tuleva puoli puoli jää maalaamatta. Tiskiallaskin kaipaa vielä hanaa yms.Jääkaapin naiset ovat laittaneet kaappiin, ei taida olla ihan viisas teko, toivottavasti takana on tarpeeksi tuuletustilaa. (Ei sitä jääkaappia muuallekaan saanut ja laskutilaa tarvitaan, remonttinaisen huomautus). Seinälle ei ehkä tule mitään varsinaisia kaappeja, naisilla kun taitaa olla monenlaista pientä kaappia ym. kodeistaan tuotavana.
Tämä koko 1:18 alkaa tuntua oikein mukavalta, 1:12 näyttää nykyään hurjan suurelle. Kai tämä on se minimpi-koko, vielä pitänee siirtyä blogin nimen mukaan mineimpään, mikähän se mahtais huonosilmäiselle olla...
TERVETULOA UUDET LUKIJANI, MUKAVAA, ETTÄ OLETTE LÖYTÄNEET TÄNNE.
Leivinuunin olisin halunnut keittiöön, mutta ei taida mahtua millään. Naisilla on kuitenkin nykyajan sähköliesi, herkut paistuvat silläkin. Ja se vanha puuhella.
Kaapit, laatikosto, liesi ja jääkaappi täyttävät koko seinän, se on ainoa ehjä seinä, jolle ne voi laittaa. Keittiöön tulee ovet olohuoneesta ja eteisestä, ne rajaavat tehokkaasti huonekalujen paikkoja.
Ikkuna on seinällä, joka avautuu. Lattille päätyivät laudat, jotka olivat alunperin Kertun huoneessa, ei niitä ole tännekään vielä liimattu, jos sattuvatkin naiset muuttamaan mieltään ja laittavat sen ruudullisen laattalattian.
Lieteen ja jääkaappiin saa mukavasti oikeanlaiselta tuntuvan pinnan, kun maalaa alle jäävän puolen muovista värillä ja päälle tuleva puoli puoli jää maalaamatta. Tiskiallaskin kaipaa vielä hanaa yms.Jääkaapin naiset ovat laittaneet kaappiin, ei taida olla ihan viisas teko, toivottavasti takana on tarpeeksi tuuletustilaa. (Ei sitä jääkaappia muuallekaan saanut ja laskutilaa tarvitaan, remonttinaisen huomautus). Seinälle ei ehkä tule mitään varsinaisia kaappeja, naisilla kun taitaa olla monenlaista pientä kaappia ym. kodeistaan tuotavana.
Tämä koko 1:18 alkaa tuntua oikein mukavalta, 1:12 näyttää nykyään hurjan suurelle. Kai tämä on se minimpi-koko, vielä pitänee siirtyä blogin nimen mukaan mineimpään, mikähän se mahtais huonosilmäiselle olla...
TERVETULOA UUDET LUKIJANI, MUKAVAA, ETTÄ OLETTE LÖYTÄNEET TÄNNE.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Lisää kirjakaruselleja
Paikallisessa minikerhossamme teimme viimeksi kirjakarusellin. Maalasin sen mustaksi. Kotona tein vielä yhden samanlaisen, tuon ruskean (menee lapsenlapsen nukkekotiin). Tänään vierähti muutama tunti, kun tein kirjoja ja vasta kuvauspuolella niitä on. Ensi kerralla kerhossamme on tarkoitus tehdä noita kirjoja, vielä riittää sinnekin askarreltavaa. Ja tuo 1:18 onkin jo ollut esittelyssä, naputtelin siihen vain vielä nuo pienet naulat.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Tuskaa portaiden tekemisessä
Kerttu tarttui heti maalipensseliin nähtyään oman huoneensa lattian, liian tummaa, tuumi hän ja vetäisi lankut valkeaksi. Terttu aikoi vielä katsoa, josko huonekalujen jälkeen lattia olisikin ihan mukiinmenevä hänen huoneessaan. Lattialistat saatiin jo paikoilleen.
Väliseinän keskelle pitäisi sahata oven paikka. Heti tuli ongelma, luin ohjeista, että hormin pitää kulkea samassa linjassa koko talossa, hm. Siis sitä en voikaan laittaa keittiössä tukemaan seinää nurkkaukseen, se kun tulisi yläkerrassa oven kohdalle. Tuonne oikeanpuoleiseen huoneeseen.
Ja ne portaat :( Hetken jo aattelin, menkööt naiset huoneisiinsa vaikka savupiipun kautta, portaita kun oli mahdoton saada mukavasti sujahtamaan eteiseen. Tein suoraa, tein mutkaista ja suoraa ja mutkaista yhdistellen, ei onnistu. (Eka kertaa portaita tekemässä tämä rakennusnainen). Nyt on tulos tällainen, viimeisen pätkän naiset ottavat käsivoimin ylös, mutta riuskojahan he vielä ovat. Luukku yläkertaan näkyy Tertun huoneessa. Tämä saa välttää, kunnes parempaa on tarjolla.Tietenkin kaiteet tulee vielä ja jotain kaunista (?) tuohon pahviseen etuosaan.
Ulko-ovi on vain kokeeksi laitettu tuohon yhteen oviaukkoon, se tulee siis terassin oveksi, kun olen sen saanut tehtyä. Jäätelötikut ovat pahukset hieman liian lyhyitä ovenpieliksi, joutuu jatkamaan pätkillä. Niin, ovia olen saanut jo laitettua paikoilleen, kun sain Matilta erinomaisen vihjeen saranaksi (piikki ylös ja alas karmista oveen). Olinhan tuon keinon aiemminkin kuullut, mutta ehtinyt jo unohtaa.
Onnekseni Bilteman tikkuja ovatkin tilanneet taas Vantaalle, nyt riittää kaksi pakettia loppuelämäkseni, luulen.
Väliseinän keskelle pitäisi sahata oven paikka. Heti tuli ongelma, luin ohjeista, että hormin pitää kulkea samassa linjassa koko talossa, hm. Siis sitä en voikaan laittaa keittiössä tukemaan seinää nurkkaukseen, se kun tulisi yläkerrassa oven kohdalle. Tuonne oikeanpuoleiseen huoneeseen.
Ja ne portaat :( Hetken jo aattelin, menkööt naiset huoneisiinsa vaikka savupiipun kautta, portaita kun oli mahdoton saada mukavasti sujahtamaan eteiseen. Tein suoraa, tein mutkaista ja suoraa ja mutkaista yhdistellen, ei onnistu. (Eka kertaa portaita tekemässä tämä rakennusnainen). Nyt on tulos tällainen, viimeisen pätkän naiset ottavat käsivoimin ylös, mutta riuskojahan he vielä ovat. Luukku yläkertaan näkyy Tertun huoneessa. Tämä saa välttää, kunnes parempaa on tarjolla.Tietenkin kaiteet tulee vielä ja jotain kaunista (?) tuohon pahviseen etuosaan.
Ulko-ovi on vain kokeeksi laitettu tuohon yhteen oviaukkoon, se tulee siis terassin oveksi, kun olen sen saanut tehtyä. Jäätelötikut ovat pahukset hieman liian lyhyitä ovenpieliksi, joutuu jatkamaan pätkillä. Niin, ovia olen saanut jo laitettua paikoilleen, kun sain Matilta erinomaisen vihjeen saranaksi (piikki ylös ja alas karmista oveen). Olinhan tuon keinon aiemminkin kuullut, mutta ehtinyt jo unohtaa.
Onnekseni Bilteman tikkuja ovatkin tilanneet taas Vantaalle, nyt riittää kaksi pakettia loppuelämäkseni, luulen.
torstai 21. helmikuuta 2013
Puolivalmis ulko-ovi
Löysin jostain lehdestä mainoksen, jossa oli mielestäni niin kivan näköinen ulko-ovi, että päätin tehdä johonkin taloon samanlaisen. Rintamamiestalo sen sitten saa, vaikka koko kuisti on vielä vasta ajatuksissa. Varsinaisen värin päätän sitten, kun näen, mikä tulee olemaan talon väri, toistaiseksi aivan hakusessa. Ripa, ikkunalasi, saranat puuttuu - puolivalmis siis. Pohjana on pahvia, muut osat erivahvuisia kahvitikkuja.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Lattiaa ja tapettia
Talo on edistynyt hieman: tapetteja etuosaan ja eteiseen, lattiaa bilteman tikuista, eteisessä valkoiseksi maalatuista jäätelötikuista (kovin luulevat naiset olevansa siistiä väkeä, kun valkoisen lattian laittavat eteiseen ja ikkunat näyttävät kuitenkin olevan pesua vailla). Ovien karmeja ja ikkunoiden puitteita lisätty.
Portaiden paikka on mietityttänyt kovin, päätin lopulta laittaa ne menemään eteisen oikealta puolelta oven vierestä niin että luukku ylös tulee yläkerran oikeanpuoleiseen huoneeseen (tuo tyhjä kohta lattiassa). En tiedä, onko oikeissa rintamamiestaloissa tällaista ratkaisua ollut olemassa, mutta kun en tiedä, voin hyvin sen laittaa itse.Kertun puoleinen huone pienenee, mutta toisaalta hänen ei tarvitse kärsiä siitä, että hänen huoneensa kautta kuljetaan. Keskelle seinää pitäisi vielä sahata oven paikka. Eteisen taakse tulee keittiö, jota en ole vielä hellaa lukuunottamatta aloittanut.Tekemistä totisesti riittää. Se kuistikin vielä...
Portaiden paikka on mietityttänyt kovin, päätin lopulta laittaa ne menemään eteisen oikealta puolelta oven vierestä niin että luukku ylös tulee yläkerran oikeanpuoleiseen huoneeseen (tuo tyhjä kohta lattiassa). En tiedä, onko oikeissa rintamamiestaloissa tällaista ratkaisua ollut olemassa, mutta kun en tiedä, voin hyvin sen laittaa itse.Kertun puoleinen huone pienenee, mutta toisaalta hänen ei tarvitse kärsiä siitä, että hänen huoneensa kautta kuljetaan. Keskelle seinää pitäisi vielä sahata oven paikka. Eteisen taakse tulee keittiö, jota en ole vielä hellaa lukuunottamatta aloittanut.Tekemistä totisesti riittää. Se kuistikin vielä...
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Kaappi eteiseen
Tällaisen ison, vanhan vaatekaapin naiset raahasivat jo eteiseen, vaikka lattiakin on sinne vielä laittamatta. Sinne kätkeytyvät mukavasti ulkovaatteet ja kengät.
torstai 14. helmikuuta 2013
Vanha puuhella ja kaappi
Kerttu ja Terttu kävivät katsastamassa tulevaa kotiaan, totesivat keittiön olevan todella remontin tarpeessa.
"Valkoiset kaapit, eikö vaan?" (Kerttu)
"Valkoiset! Minulla on aina ollut valkoiset, väriä pitää nyt olla. Siniset!" (Terttu)
"Musta-valkoruudullinen lattia, ei siihen siniset kaapit sovi" (Kerttu)
Ja niin edelleen...
Tuleekohan tuosta lopulta mitään, ei identtisyys näköjään yksimielisyyttä tarkoittanutkaan. Annetaanpa naisten miettiä vielä ratkaisujaan, mutta yhdestä päästiin jo yksimielisyyteen: keittiöstä löytyi vanha puuhella, musta ja nokeentunutkin, mutta molemmat halusivat sen ehdottomasti säilyttää, vaikka kaikki muu menisi uusiksi.
Tähän toiseen kuvaan laitoin mummonmökin hellan vertailuksi, sehän on kokoa 1:12 ja tämä uusi 1:18. Aikamoista näpräämistä on tämä pienempi koko. Molemmissa on lapsuuskotini hella ollut mallina.
Luukut on alumiinifoliosta leikelty, muut osat pahvia.
Terttu, se sinisen ystävä, haluaa tuoda sitten oman pienen kaappinsa keittiöön. Nähtäväksi jää, päätyykö se lopulta sinne.
Kaappi on AA-tikuista, paspispahvista ja kahvitikuista väkerretty.
OIKEIN MUKAVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGISSANI PIIPAHTAVILLE!
"Valkoiset kaapit, eikö vaan?" (Kerttu)
"Valkoiset! Minulla on aina ollut valkoiset, väriä pitää nyt olla. Siniset!" (Terttu)
"Musta-valkoruudullinen lattia, ei siihen siniset kaapit sovi" (Kerttu)
Ja niin edelleen...
Tuleekohan tuosta lopulta mitään, ei identtisyys näköjään yksimielisyyttä tarkoittanutkaan. Annetaanpa naisten miettiä vielä ratkaisujaan, mutta yhdestä päästiin jo yksimielisyyteen: keittiöstä löytyi vanha puuhella, musta ja nokeentunutkin, mutta molemmat halusivat sen ehdottomasti säilyttää, vaikka kaikki muu menisi uusiksi.
Tähän toiseen kuvaan laitoin mummonmökin hellan vertailuksi, sehän on kokoa 1:12 ja tämä uusi 1:18. Aikamoista näpräämistä on tämä pienempi koko. Molemmissa on lapsuuskotini hella ollut mallina.
Luukut on alumiinifoliosta leikelty, muut osat pahvia.
Terttu, se sinisen ystävä, haluaa tuoda sitten oman pienen kaappinsa keittiöön. Nähtäväksi jää, päätyykö se lopulta sinne.
Kaappi on AA-tikuista, paspispahvista ja kahvitikuista väkerretty.
OIKEIN MUKAVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE BLOGISSANI PIIPAHTAVILLE!
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Rintamamiestaloja naputtelemassa
Kokoontuipa Sirkan ja Matin verstaalla neljä talonrakentajaa viime torstaina ja pääsimme kurkkimaan ihan oikeassa elämässä toistemme koteihin. Kolme meistä kertookin omistaan blogeissaan, mutta talon numero 6 omistajalla ei ole blogia ja hänen luvallaan laitan kuvan aivan ihastuttavasta rintamamiestalosta ja pienen kuvauksen asukkaista. Talo on toki tässä vaiheessa vielä kesken, mutta oi joi, tulee tosi nättiä!
Taloa asustaa eläkkeellä olevat salakuljettaja Vaija ja kapakkaruusu Mamu (oikealta nimeltä Maija, mutta sitä ei saa käyttää!). Mamu halusi koko talosta vaaleanpunaisen, mutta Vaija uhkasi lähteä, jos niin käy, niinpä vain osasta taloa tuli vaaleanpunainen. Talosta löytyi myös poika....mitähän se siellä tekikään. Toivottavasti näemme taloa nro 6 vielä monta kertaa!
Omani on edistynyt pikkuisen, Matin suurella avustuksella (lue: hänen tekemänään) sain etuosan saranat kiinni, olisi tainnut minulta jäädä tekemättä, ei se ihan helppoa ollutkaan. Lattialle laitoin niitä Bilteman tikkuja, vielä löytyi jonkin verran, mutta uhkaavasti loppuvat kohta. Pari ovea piti tehdä lisää, täytyyhän Kertun (vai Tertun) päästä huoneeseensa ja portaatkin aion sitten laittaa, kunhan saan päätettyä miten. Kerttu ja Terttu odottavat malttamattomasti muuttoa, mutta saavat vielä odottaa, missä sitten lienevätkään nyt.
Tietääkö kukaan, mistä sytyketikkuja saisi lisää, Vantaan Biltema kesällä sanoi, etteivät tilaa enää?
Taloa asustaa eläkkeellä olevat salakuljettaja Vaija ja kapakkaruusu Mamu (oikealta nimeltä Maija, mutta sitä ei saa käyttää!). Mamu halusi koko talosta vaaleanpunaisen, mutta Vaija uhkasi lähteä, jos niin käy, niinpä vain osasta taloa tuli vaaleanpunainen. Talosta löytyi myös poika....mitähän se siellä tekikään. Toivottavasti näemme taloa nro 6 vielä monta kertaa!
Omani on edistynyt pikkuisen, Matin suurella avustuksella (lue: hänen tekemänään) sain etuosan saranat kiinni, olisi tainnut minulta jäädä tekemättä, ei se ihan helppoa ollutkaan. Lattialle laitoin niitä Bilteman tikkuja, vielä löytyi jonkin verran, mutta uhkaavasti loppuvat kohta. Pari ovea piti tehdä lisää, täytyyhän Kertun (vai Tertun) päästä huoneeseensa ja portaatkin aion sitten laittaa, kunhan saan päätettyä miten. Kerttu ja Terttu odottavat malttamattomasti muuttoa, mutta saavat vielä odottaa, missä sitten lienevätkään nyt.
Tietääkö kukaan, mistä sytyketikkuja saisi lisää, Vantaan Biltema kesällä sanoi, etteivät tilaa enää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)