Valot rintamamiestaloon

Toiset laittaa joulua, mutta minä en ole oikein jouluihminen, niinpä laitoin valoja rintamamiestalooni. Näyttely lähestyy ja hieman on vielä kesken.

 

 Päädyin laittamaan mahdollisimman yksinkertaisen systeemin. Patterikotelo ja sokeri tuonne katon alle, sieltä pujotin johtoja wc:n kautta yläkertaan ja hormin vaihdoin pahviseen onttoon yläkerrassa ja sen sisältä johtoja alas. Piti tietty porata reikä lattian läpi. Johdot ovat hyvin ohuet ja lamput pienet, nyt ne on vain maalarinteipillä katossa kiinni, pitää joku parempi kiinnitys vielä keksiä, maalarinteippi ei ole oikein pysyvää.

Kuistiin ei valoja riittänyt, ehkä se jää valotta. Voisi sinne ihan oman valon laittaa, katto nousee ylös.

 

 Ehkä laitan ohuen riman vielä yläkerran katon rajaan, jolloin valot eivät näy ulos juurikaan, tosin ei ne häiritsevästi näy todellisuudessa nytkään. Kuvissa ne loistavat vähän liian voimakkaasti. Johtoja mahtuu vielä lisääkin, jos päädyn laittamaan jotain riippuvaa valaisinta.

 

 

Katto vielä kesken ja toki kaikenlaista ulkopuolelle voi laittaa... Näkyypä puuttuvan verhojakin vielä. Ja tämä keittiön aukeava seinäkin on kesken.

Mikroaaltouuni ja blenderi Sandralle

Sandra on saanut pari kodinkonetta lisää. Mikroaaltouuni on tehty puolikkaaseen tulitikkurasiaan, etulasi mustaksi maalattua muovia ja muu maalattu punaisella kynsilakalla. Blenderin alaosa on muovisesta hileputkilon korkista, hieman yläosa murtui leikatessa, mutta ei se Sandraa haittaa. Yläosa jotain muoviputkiloa ja kantena nappi ja jokin muovinen kupla. Roskaa siis kaikki... Ja maali on sitä kynsilakkaa.

Kynsilakalla maalausta

Kerhossamme olemme tehneet Leea Lehelmän ohjeilla kodinkoneita. Vaakani on odottanut maalausta jo tovin, runko-osa on tehty balsasta, joka on minulle aika hankala materiaali. Puumaisuus pitäisi saada pois ja sekös on vaikeaa. Kun löysin kysilakkapullon, jossa aika räiskyvän punaista lakkaa, päätin kokeilla, miten sillä maalaus sujuisi. Ihan mukavasti mielestäni. Punainen vaaka päätyy nyt sitten - niin, enpä vielä tiedä, kenelle. Samalla tuli kokeiltua kauhan ja pikku kipon maalausta (jonkin lääkkeen läpipainopakkausmuovista).

Kukkapöytä

Pinterestiä taas selattu - ja löytyi tällainen kukkapöytä. Rautalankaa, mutta rennosti toteutettuna, sopii minulle. En tykkää rautalangan vääntelystä, mutta tämä oli pakko tehdä. Turkoosi väripurkki tarttui mukaani viime kauppareissusta. Tuleeko pöytä joskus Severi-vaarin (tulevaan) taloon, saa nähdä. Hieman epäilevästi herra katselee sitä, tuo väri...

Suuri Snadi - kotona taas

Hiirula kävi sitten näyttelyssä Suuressa Snadissa ja hieman taisivat hiireni ihmetellä suurta väkimäärää heitä tiirailemassa.
Koska taloni on sytyketikuista rakennettu ja tikut liimattu yhteen, pieni pelko oli, kestääkö talo kuljetuksen. Kesti! Hankaluuksia toki riitti, talo oli muutaman sentin liian korkea mahtuakseen auton takakonttiin pystyssä, niinpä se piti kumota kyljelleen ja takapenkkejä siirrellä. Onnellisesti perille. Takaisin tullessa kävi pieni rusaus ja talon pohja irtosi varsinaisesta talosta. No se ei loppujen lopuksi haitannut ollenkaan, oikeastaan oli ihan hyvä rusaus. Ei niiden tarvitsekaan olla kiinteästi kiinni. Näin mahdollinen uusi kuljetus on paljon helpompaa ja minäkin yksin pystyin kantamaan talon alakerrasta yläkertaan. Itse talohan ei paina kuin noin 5 kiloa.

Naispuoliset hiiret muistelevat matkaa makuuhuoneessa ja laittavat vauvan nukkumaan. Herraseurue pohtii syntyjä syviä alakerrassa.

 

Ostokset jäivät ihan minimiin, hieman pienikuvioisia kankaita lähti mukaan ja pari pussia maa- ja puuainesta. 

Palataanpa vielä Hiirulaan

Sitä luulee talon olevan valmis, kunnes menee lupaamaan sen näyttelyyn. (Suuri Snadi: Eläimellistä menoa). Siitä vasta hommaa syntyi...

Ne sähköjohdot... Hirveä sekava mytty tuossa kapealla seinällä. Kun ei ole järjestelmällinen rakentaja, joutuu pulmiin jälkikäteen. 

Ja tuo yksi lamppu ei pysy katossa... Millä kummalla sen kiinnittäisi, liimaukset pettää.

Johtosekamelskalle yritin löytää jonkin ratkaisun. Mies juo joskus konjakkia ja minä säilytän ne pyöreät pahvikotelot. Siis sellainen nyt käyttöön. Lopulta siitä piiloon jäävästä seinästä tuli tällainen. Katsoin sen hiiriperheelle sopivaksi...

Tuolla vihreän pömpelin sisällä on ne johdot, just mahtuivat. Pakettipaperia seinälle, pahimmat sotkut piiloon. Hah.

Ylin vinttikerros oli jäänyt vähän vaiheeseen, Peetu-poika halusi pois tyttöjen huoneesta (liikaa kikatusta) ja sai leikkitilaan oman huoneen. Yläkerta näyttää nyt tälle.

 Kauan sitten tekemäni pulpetti sai uuden maalin pintaansa ja pääsi nyt Peetulle.

Tytöille tuli hieman lisää tilaa, mahtui pieni lipasto ja sen yläpuolelle Ainon valmistama mekko. (Joulukalenterivaihto)

Nyt on talo tyhjennetty kaikista irtonaisista osista ja jännitys kasvaa: kestääkö tikkujen liimaus näyttelyyn asti vai tuleeko perille tikkukasa? Talo on kiinnitetty vanhan syntetisaattorin puretulle osalle, ruuvattu kiinni useista kohdista.

                         Ehkäpä tapaamme viikonloppuna!

Sauna rintamamiestalon pihaan

Lauantai-ilta. Olisiko saunominen paikallaan? 

Pikkuinen pihasauna valmistui rintamamiestalon sisaruksille, Kertulle ja Tertulle.

Jokohan se riittäisi - tämä keittiö...

Sandran keittiö on kokenut hieman muutoksia - kuinkas muuten. Nyt olen liimaillut kaikkea paikoilleen, joten muutoksia ei enää tehdä! (naurattaa jo nyt tuo ajatus). Olen viime päivät sahaillut kuivamustekynistä pätkiä kupeiksi ja väsännyt kaikkea sellaista pientä tarpeellista, pyyheliinakin on nyt saatu paikoilleen, hieman tylsä se on (ja ehkä vaihtuu). Niin- ja lamppu, tai paremminkin kolme, roikkuu tuolta katosta. Se on liimattu kapeaan pahvinpalaan, joka ulottuu seinästä seinään ja on sitten kattoa vasten lopulta. Ei niihin valoa tule, valaistus kaikkinensa on vielä mietinnässä.
Tässä vielä muutama kuva, tuo oikenpuoleinen seinä sai uudenlaisen tapetoinnin.

 Siellä se Sandra istuu pikkuisen pöytänsä ääressä, teekuppi ja kakkulautanen edessään ja ihmettelee. Että oma pikku keittiö :)

 Tämä seinä on eniten kokenut muutoksia, kun laitoin siihen vähän lisää väriä. Ja huomaan, että tuo pöydän alaosan punainen osa on ilman tavaraa, voi minua...

 

Tällä seinustalla ei ole suuria muutoksia tapahtunut, patalaput, leikkuulauta saatu aikaiseksi, kaapin päällä purnukat tippuneet monta kertaa ja vaihtaneet paikkaa, mutta mitäpä niistä...

Pitäsiköhän vielä pikku matto kutoa...

Herätyskello

Sandra tarvitsee herätyskellon, saakoon sellaisen. Tein sen jonkin lääkkeen muovisesta läpipainopakkauksesta, jonka sisälle laitoin  netistä tulostetun kellotaulun. Yläosan "kupu" on varmaan leikattu viinirypälerasian nurkasta, se kohta jolla rasia suljetaan.

Lipasto ja jotain muutakin Sandran yksiöön

Sandran yksiö on saanut lisää huonekaluja ja jotain muutakin.

"Missä minä säilytän vaatteita... ja vuodevaatteita... ja ja ja... Tuossa pikkuruisessa lipastossako (ja viittaa siihen kiinalaistyyppiseen lipastoon, jonka tein aiemmin).

Kieltämättä Sandra lienee oikeassa, pakko oli tehdä suurempi lipasto (ja aika suuri siitä tulikin, en kovin tarkkaan mittaillut...) Vanha koulun kartasto jostain 70-luvulta päätyi materiaaliksi, kannen sisäsivulla oli Suomea kuvaava kartta jostain 1500-luvulta, siitä tein laatikoston.

 

Taulut lipaston päällä ovat Kiinan reissulta ottamistani kuvista ja sarvikuono matkamuisto Namibiasta.

 Huoneen nurkkaan tein pienen työpöydän, pöytälampun ja hyllykön seinälle. Torsokuvan ihmisestä olen leikannut joskus lehdestä ja odottanut sopivaa paikkaa sille, no, Sandra ei pienistä säikähdä.

 

 Tämä kirjahylly onkin ollut jo valmis aikaa sitten, kerhoillassamme viikko sitten tein sinne lisää kirjoja, vieläkin pari hyllyä odottaa täytettä.

Ei tämä huone vielä valmis ole, ei suinkaan, sänkynurkkaus kaipaa vielä röykkiön tyynyjä, lipaston ja sisälmysihmiskuvan väliin on tarkoitus laittaa vielä jotain, johon saa ripustettua laukkuja, vaatteita, kiikarin ym. ym. Ja aivan liian siistiähän siellä on, ei Sandra näin jämpti nainen suinkaan ole.

Helmikuuhun mennessä ehtii järjestyskin vielä vaihtua, ehkä...

Sandralle nojatuoli

Vuosia sitten Borneosta matkamuistoksi ostettu sarongini päätyi osittain Sandran nojatuoliksi (sarongissa on aika paljon kangasta ja totesin, että enemmän se on muistona, jos siitä teen jotain kuin että jos se on jossain vaatekaapin kätköissä,vaatteena sitä ei tule pidettyä). Malli löytyi pinterestin kätköistä.

Keittiön toisellekin seinälle tavaraa

Sandran keittiö alkaa olla melko hyvässä mallissa, vielä tuoli tai kaksi ja jotain purnukkaa. Ja lamppu kai pitäisi myös saada roikkumaan. Ja oven vasemmalle puolelle pari pyyhettä.