torstai 29. syyskuuta 2016

Nukkeja massasta

Nyt iski into muotoilla massasta nukkeja. Kovin paljoa en ole vielä nukkeja tehnyt, harjoittelua vaatii, mutta melkoisen tyytyväinen olen jo muutamiin hahmoihin.

 Täällä pötköttää muutamia nukkeja odottamassa uuniin pääsyä. Tuo vanha ukko hiuksineen ja viiksineen on jo käynyt uunissa. Keskellä nuori herra (taitaa olla yksiön omistavan Sandran poikakaveri) ja joitakin muita päitä ja vauvakokeilu.

 Muovailin myös pienen tytön , tässä vielä ilman vartaloa ja hiuksia.

 Keskellä ollut nuori mies tässä jo hiuksissaan ja vartalossaan. Hiukset tein vuosikymmeniä sitten Tukholmasta ostetusta viikingistä, sen karvoista, kuvassa tuossa oikealla. Villi kampaus, vai mitä?


 Muutama kuva pikku tytöstä lähempää.





 

 Ja alla nuori mies kasvokuvassa.

 Ja vanha mies, josta piti tulla nainen, mutta eipä tullut... Vähän elämää nähneen näköinen...

Tässä vielä kaikki kolme. Huomenna olisikin sitten vaatteiden ompelupäivä.

 


10 kommenttia:

  1. Ilmeikkäitä nukkeja! Kokeilen juuri itsekin nukentekoa, aika haasteellista puuhaa. Pitää varmaan hankkia parempaa massaa, minä kun tein omani itsekuivuvasta savesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kokeile tuota ylimmässä kuvassa näkyvää massaa, sitä on suht helppo työstää, eikä kuivu.

      Poista
  2. Persoonallisia mini ihmisiä. Itsekin yritin jo kerran nukkea tehdä, mutta vielä ei kärsivällisyys riittänyt. Kun tuunasin Willa Helmiinan isukista James Pontin, niin pitänee yrittää tehdä sitten uusi isä Heliinan kartanoon, josko se sitten onnistuisi...kärsivällisyyttä se kyllä vaatii, etenkin kasvojen tekemisessä, mutta sinä onnistuit hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, yhdestä kerrasta ei kannata vielä luovuttaa..Olen aina tykännyt piirtää ihmistä, jo kouluaikanakin, varsinkin matematiikan tunneilla...Tämä massasta ihmisten teko on todella mukavaa.

      Poista
  3. On ihailtavaa, että niin moni Sinun lisäksesi on innostunut kokeilemaan niitä. Parasta tietenkin on se, että voi tehdä sen näköisiä nukkeja kuin haluaa. Minulla kävisi niin, että täysi tyytyä siihen, mitä sattuu syntymään. Hah, hah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, kyllä minäkin joudun usein tyytymään siihen, mitä sattuu tulemaan :). Pikkuhiljaa harjoittelun myötä tuloksetkin paranee, näihin viimeisiin olen aika tyytyväinen. Massastakin riippuu paljon, mitä syntyy, tuo ylimmässä kuvassa näkyvä massa on minusta parasta.

      Poista
  4. Nukkesi ovat hienoja! Minäkin olen yhden tehnyt ja tekisi mieli joskus kokeilla vielä toistekin nuken tekoa. Miten olet tehnyt nuo vartalot, saisiko vinkkiä? Alla piipunrassia, mitä sen jälkeen? Vanua? Superlonia? Mitä siihen päälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet tekee rautalangasta rungon, minä tykkään käyttää piippurassia. Yleensä laitetaan ensin vanua haluttu määrä ja kieputetaan lankaa ympärille, joka kiinnittää vanun. Minä olen ostanut joskus patalappujen tekoa varten paksua kangasta, sitä kun on, kiedon sitä sopivan määrän rassin ympärille ja ompelen kiinni. Minusta voi soveltaa omien mieltymysten ja tarvikkoiden mukaan.

      Poista
  5. No hitsi! Oothan ollu ahkera - ja miten on homma halussa. Ihania tyyppejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pitkä hujoppi on sitten Sandran poikakaveri, muut, mitä lienenvät...

      Poista