Kesäretki meren rantaan

"Kuulehan Amalia. Kylällä puhuttiin, että jossain meren rannalla on pippalot, tulossa kuulema kauheesti porukkaa. Olis niin mukava tavata muitakin, kun tää kodin etsiminen ei nyt innosta. Lähettäis mekin!"
Ja Amalia oli heti valmis, lapsille kiireesti merimiespuserot päälle ja ei kun matkaan.

Eihän täällä ole ketään... Tyhjiä uimakoppeja...

 

 Aapeli löysi Rysän. Virvokkeita?

 Taitaa olla jotain limua vahvempaa... Hmm...

 Laiturin vieressä oli puoti nimeltä Kipparikalle.Lasten silmät nauliutuivat heti ikkunaan.

 
 "ÄITI! Tää on auki! Tuolla on nalleja! Saadaanhan me nallet!" (Molempien tyttöjen kasseissa roikkuu jo nallet).

 

"Isä kato, mä seison penkillä!" No tuohon ei paljon urhoollisuutta tarvita.

 Hiljalleen väkeä alkoi tulla lisää...

 Ja lisää... Kohta lapsia on vaikea valvoa...

             Toisia hiiriä.Leikkisköhän ne meidän kanssa? (Lapsilla on tylsää, ei kavereita).

 Äiti! Täällä on joku rakentanut hiekkalinnan. Mäkin haluaisin rakentaa, saanko, saanko?

 

Hei, mikä tää on? Hassu haalari päällä.

 

Joku on tuonut tänne kokista. Voiskohan tuota ottaa?

 

Voi miten kauniita on noi ihmiset. Äiti, miks me ollaan hiiriä?

 

 Hetkeksi eroon rasittavista lapsista. Täältä on niin mukava katsella merelle. Voitaisko me käydä purjehtimassa joskus?

Ja sitten palattiin taas kotiin ja odottamaan uutta kotia (josta hiiriperhe ei vielä tiedä mitään).

TERVETULOA UUDET LUKIJANI!