Pakko jo kokeilla...

Olen väsäillyt viime aikoina yhtä sun toista hiiritaloon. Lattioita sytyketikuista, ikkunoita ilotulitusrakettitikuista ja muusta epämääräisestä aineksesta, kukkia (hortensioiden valmiiksi saattaminen kestikin vain puoli vuotta pyöreästi), kaapin syketikuista, mistäpä muustakaan, ja ovikin tuli ensimmäisenä valmiiksi, siitähän sitä sisään tullaan.

Ei ole ihan helppoa olla nyt arkkitehti, taloon pitää saada nimittäin kunnon julkisivut, jotka ei sitten tietenkään aukea, kun pitää saada myös kunnon piha-alue (kiitos vaan muutamat teistä, joiden pihat ovat olleet niin ihania, että minuunkin on tarttunut vimma tehdä piha), joten talo on tehtävä pyöreälle alustalle, jotta takaa voi sinne katsella ja se taas meinaa, ettei pinta-ala saa tulla kovin suureksi. Ja kun en halua sitä suorakulmaistakaan vaan nurkkia pitää löytyä joka lähtöön. Saas nähä, kuinka akan käy lopulta...
 Muutama kuva.

 Tältäköhän sen pitäis näyttää? Pitäähän sitä jo mallailla...                 Jokainen ikkuna on sitten erilainen... Tähän tilaan pitäisi mahtua uuni, hella (vanhanaikaiset) ja suuri ruokapöytä kuusine tuoleineen.. Yläkertaan oleskelutila ja vielä ylemmäs makuutilat.

 Sytyketikut käytössä. Kaappi tulee hiiritaloon, ei kartanoon, joten se saa vähän vinksottaa. Laitan avautuvia laatikkoja ja ovia vain johonkin, niihin, joita ehkä availlaan, kaikkeen ei elinaikani riitä.








Pitihän niitä joitakin tavaroita jo asetella, vaikka nuo eivät olekaan niitä lopullisesti sinne tulevia. Eikä äitihiiri vielä todellakaan edes tiedä kaapista mitään...

Ulko-oven materiaali tuli jostain puretusta pikku korista, kukat tietenkin perinteisesti maalarinteippiä.

Ja kun kasvimaakin pitäisi tehdä...

Onneksi kesällä on aikaa mökittömällä ja puutarhattomalla.