Suuri Snadi - kotona taas

Hiirula kävi sitten näyttelyssä Suuressa Snadissa ja hieman taisivat hiireni ihmetellä suurta väkimäärää heitä tiirailemassa.
Koska taloni on sytyketikuista rakennettu ja tikut liimattu yhteen, pieni pelko oli, kestääkö talo kuljetuksen. Kesti! Hankaluuksia toki riitti, talo oli muutaman sentin liian korkea mahtuakseen auton takakonttiin pystyssä, niinpä se piti kumota kyljelleen ja takapenkkejä siirrellä. Onnellisesti perille. Takaisin tullessa kävi pieni rusaus ja talon pohja irtosi varsinaisesta talosta. No se ei loppujen lopuksi haitannut ollenkaan, oikeastaan oli ihan hyvä rusaus. Ei niiden tarvitsekaan olla kiinteästi kiinni. Näin mahdollinen uusi kuljetus on paljon helpompaa ja minäkin yksin pystyin kantamaan talon alakerrasta yläkertaan. Itse talohan ei paina kuin noin 5 kiloa.

Naispuoliset hiiret muistelevat matkaa makuuhuoneessa ja laittavat vauvan nukkumaan. Herraseurue pohtii syntyjä syviä alakerrassa.

 

Ostokset jäivät ihan minimiin, hieman pienikuvioisia kankaita lähti mukaan ja pari pussia maa- ja puuainesta. 

Palataanpa vielä Hiirulaan

Sitä luulee talon olevan valmis, kunnes menee lupaamaan sen näyttelyyn. (Suuri Snadi: Eläimellistä menoa). Siitä vasta hommaa syntyi...

Ne sähköjohdot... Hirveä sekava mytty tuossa kapealla seinällä. Kun ei ole järjestelmällinen rakentaja, joutuu pulmiin jälkikäteen. 

Ja tuo yksi lamppu ei pysy katossa... Millä kummalla sen kiinnittäisi, liimaukset pettää.

Johtosekamelskalle yritin löytää jonkin ratkaisun. Mies juo joskus konjakkia ja minä säilytän ne pyöreät pahvikotelot. Siis sellainen nyt käyttöön. Lopulta siitä piiloon jäävästä seinästä tuli tällainen. Katsoin sen hiiriperheelle sopivaksi...

Tuolla vihreän pömpelin sisällä on ne johdot, just mahtuivat. Pakettipaperia seinälle, pahimmat sotkut piiloon. Hah.

Ylin vinttikerros oli jäänyt vähän vaiheeseen, Peetu-poika halusi pois tyttöjen huoneesta (liikaa kikatusta) ja sai leikkitilaan oman huoneen. Yläkerta näyttää nyt tälle.

 Kauan sitten tekemäni pulpetti sai uuden maalin pintaansa ja pääsi nyt Peetulle.

Tytöille tuli hieman lisää tilaa, mahtui pieni lipasto ja sen yläpuolelle Ainon valmistama mekko. (Joulukalenterivaihto)

Nyt on talo tyhjennetty kaikista irtonaisista osista ja jännitys kasvaa: kestääkö tikkujen liimaus näyttelyyn asti vai tuleeko perille tikkukasa? Talo on kiinnitetty vanhan syntetisaattorin puretulle osalle, ruuvattu kiinni useista kohdista.

                         Ehkäpä tapaamme viikonloppuna!

Sauna rintamamiestalon pihaan

Lauantai-ilta. Olisiko saunominen paikallaan? 

Pikkuinen pihasauna valmistui rintamamiestalon sisaruksille, Kertulle ja Tertulle.

Jokohan se riittäisi - tämä keittiö...

Sandran keittiö on kokenut hieman muutoksia - kuinkas muuten. Nyt olen liimaillut kaikkea paikoilleen, joten muutoksia ei enää tehdä! (naurattaa jo nyt tuo ajatus). Olen viime päivät sahaillut kuivamustekynistä pätkiä kupeiksi ja väsännyt kaikkea sellaista pientä tarpeellista, pyyheliinakin on nyt saatu paikoilleen, hieman tylsä se on (ja ehkä vaihtuu). Niin- ja lamppu, tai paremminkin kolme, roikkuu tuolta katosta. Se on liimattu kapeaan pahvinpalaan, joka ulottuu seinästä seinään ja on sitten kattoa vasten lopulta. Ei niihin valoa tule, valaistus kaikkinensa on vielä mietinnässä.
Tässä vielä muutama kuva, tuo oikenpuoleinen seinä sai uudenlaisen tapetoinnin.

 Siellä se Sandra istuu pikkuisen pöytänsä ääressä, teekuppi ja kakkulautanen edessään ja ihmettelee. Että oma pikku keittiö :)

 Tämä seinä on eniten kokenut muutoksia, kun laitoin siihen vähän lisää väriä. Ja huomaan, että tuo pöydän alaosan punainen osa on ilman tavaraa, voi minua...

 

Tällä seinustalla ei ole suuria muutoksia tapahtunut, patalaput, leikkuulauta saatu aikaiseksi, kaapin päällä purnukat tippuneet monta kertaa ja vaihtaneet paikkaa, mutta mitäpä niistä...

Pitäsiköhän vielä pikku matto kutoa...

Herätyskello

Sandra tarvitsee herätyskellon, saakoon sellaisen. Tein sen jonkin lääkkeen muovisesta läpipainopakkauksesta, jonka sisälle laitoin  netistä tulostetun kellotaulun. Yläosan "kupu" on varmaan leikattu viinirypälerasian nurkasta, se kohta jolla rasia suljetaan.

Lipasto ja jotain muutakin Sandran yksiöön

Sandran yksiö on saanut lisää huonekaluja ja jotain muutakin.

"Missä minä säilytän vaatteita... ja vuodevaatteita... ja ja ja... Tuossa pikkuruisessa lipastossako (ja viittaa siihen kiinalaistyyppiseen lipastoon, jonka tein aiemmin).

Kieltämättä Sandra lienee oikeassa, pakko oli tehdä suurempi lipasto (ja aika suuri siitä tulikin, en kovin tarkkaan mittaillut...) Vanha koulun kartasto jostain 70-luvulta päätyi materiaaliksi, kannen sisäsivulla oli Suomea kuvaava kartta jostain 1500-luvulta, siitä tein laatikoston.

 

Taulut lipaston päällä ovat Kiinan reissulta ottamistani kuvista ja sarvikuono matkamuisto Namibiasta.

 Huoneen nurkkaan tein pienen työpöydän, pöytälampun ja hyllykön seinälle. Torsokuvan ihmisestä olen leikannut joskus lehdestä ja odottanut sopivaa paikkaa sille, no, Sandra ei pienistä säikähdä.

 

 Tämä kirjahylly onkin ollut jo valmis aikaa sitten, kerhoillassamme viikko sitten tein sinne lisää kirjoja, vieläkin pari hyllyä odottaa täytettä.

Ei tämä huone vielä valmis ole, ei suinkaan, sänkynurkkaus kaipaa vielä röykkiön tyynyjä, lipaston ja sisälmysihmiskuvan väliin on tarkoitus laittaa vielä jotain, johon saa ripustettua laukkuja, vaatteita, kiikarin ym. ym. Ja aivan liian siistiähän siellä on, ei Sandra näin jämpti nainen suinkaan ole.

Helmikuuhun mennessä ehtii järjestyskin vielä vaihtua, ehkä...

Sandralle nojatuoli

Vuosia sitten Borneosta matkamuistoksi ostettu sarongini päätyi osittain Sandran nojatuoliksi (sarongissa on aika paljon kangasta ja totesin, että enemmän se on muistona, jos siitä teen jotain kuin että jos se on jossain vaatekaapin kätköissä,vaatteena sitä ei tule pidettyä). Malli löytyi pinterestin kätköistä.

Keittiön toisellekin seinälle tavaraa

Sandran keittiö alkaa olla melko hyvässä mallissa, vielä tuoli tai kaksi ja jotain purnukkaa. Ja lamppu kai pitäisi myös saada roikkumaan. Ja oven vasemmalle puolelle pari pyyhettä.

 

 

 

  

                                           

                                            

Sandran keittiössä

Kovasti olen touhunnut Sandran huoneistossa, mutta paljon näkyvää ei ole tullut. Keittiön yksi seinusta alkaa olla täynnä, toki hyllyjen päälle tulee vielä PALJON tavaraa.

                                             

                                             
                                                                        
                               

 

 Kiinalaistyypin tuoliin on saatu malli Pekingin oopperan lavasteista (kävin siellä v. 2011). Tuoli taitaa vaihtaa olohuoneen puolelle vielä.

 Pieniä asiaankuuluvia tavaroita on näperrelty: kahvinkeitin on tehty viime keväänä paikkakuntamme minikerhossa, tosin se valmistui loppuun vasta aika äskettäin, pannunalunen (kala) on lehdestä leikattu kuva, liimattu pahville ja lakattu.

 Hellan ja tiskipöydän päälle ei olekaan laitettu kaakeleita, vaan koivikkotapettiin on liimattu perhosia ja päälle laitettu suojaamaan lasilevy (= lue muovia). Lautaset ovat printtejä, jotka on liimattu vain pahville. Sandralla ei ole astiankuivauskaappia varsinaisesti, vai kaksi ritilähyllyä, alempi lautasille, ylempi juomalaseille (joita ei vielä ole) ja muille astioille.

                              Puiset lastat on veistelty kahvitikuista (vain yksi haava peukaloon).

                         Jääkaapin vieressä on Sandran elämänasennetta kuvaavia julisteita.

Sandran yksiöön kalustusta ja jotain pientä

Olen valmistellut viime aikoina noin kymmentä eri juttua yhtäaikaa, ja mikään ei sitten tietenkään ole valmista. Sandran yksiöön on sentään nyt jotain ilmestynyt. Pikkuhiljaa valmistuu, vielä ei kannata muuttoa harkita kokonaan.

 

 Yhdistetty olo-makuuhuone on saanut kirjahyllyn ja sängyn. Näyttää siltä, että Sandra on juuri käymässä, mutta ei näy. Kaverikin on tainnut olla mukana, kun on kortit levitelty pöydälle. Kirjat ja julisteet näyttävät olevan vielä siellä sun täällä, etsivät paikkaansa yhä.

 

 

  Kirjahylly on vielä melkoisen tyhjä.

 Keittiön punainen astiahylly odottaa vielä asentamista, eipä siinä sisätöäkään vielä ole. Pari hauskaa julistetta tulee seinälle.

Pieni pöytä/työtaso saatiin mahdutettua toisen seinän viereen. Jakkara kaipaa vielä seuraa.
                                                                           

                            
Vessa saanee ammeen (tai sitten se vaihtuu suihkuun)
Amme on jokin muoviroska, jonka olen maalannut ulkopuolelta. Hana yms. puuttuu vielä.

Värikästäkö - ei kai?

Sandra on päässyt kurkistamaan yksiöönsä, ilokseen sai kuulla, että tämä onkin oma ja seinille ja lattioille voikin tehdä muutoksia. Jotain on jo saatukin tehtyä.

 Ensimmäiseksi vaalea muovimatto sai lähteä, tilalle laitettiin puulattia, joka petsattiin pyökin väriseksi. Lattialle levitettiin kirjava matto, joka sopiikin tälle alustalle paremmin.

 Seinät saivat uudet tapetit: Yhdelle seinälle Sandra halusi voimakkaan punaisen tapetin (taitaa punainen olla mieliväri), toiset seinät saivat hauskan nuottitapetin, mikä musiikkia harrastavalle nuorelle naiselle sopiikin. (Nämä tapetit ovat korttiaskarteluun tarkoitettua paperia, mutta sopivat tapetiksi oikein hyvin).

 Toistaiseksi huonekaluista on valmiina vasta tämä pieni lipasto. Se, kuten muutkin huonekalut, ovat kirpputorilöytöjä (= lue minun tekemiä :))

 Keittiön puuväriset kaapit saivat monenkirjavat maalaukset pintaansa. Tapetiksi löytyi koivikkoa, joka myöskin on oikeasti tuota korttiaskartelupaperia. Täällä harmaa muovimatto lattialla saa vielä kelvata. Vain yksi kaapinovi aukeaa, muut ovat liimatut kiinni (ei niitä kuitenkaan koskaan auota). Seinät saavat vielä paljon avonaista hyllytilaa.

Keittiö on vielä pahasti kesken, Sandra saa toistaiseksi vain haaveilla muutosta.