Peikkomaailma valmis

Joku aika sitten laitoin jo alustavasti peikoista tänne blogiini, nyt he ovat päässeet näyttelyyn mukaan.

                                                   Pöllö istuu oksalla ja vahtii koko kylää

Peikkoja on aika monta, ruokaa tarvitaan runsaasti.

Puurokattilaa tuodaan pöytään

Tässä hieman laajempaa näkymää

Koirakin tykkää lehmistä

Ja peikkoukot tietenkin

Kukko vahtii katrastaan

 Ja löytyypä vielä ponikin. Joen ylitse menee oksista tehty silta.

Taustalla kuohuu putous (kerhokaverin tekemä)

Ja porsas taitaa haluta osansa ruuasta

Ruokailualue

Pöydän alla  vilistää pikku otuksia

 Tänään näyttää olevan peittojen pyykkäyspäivä

 Halkoja tarvitaan

 Lapset saavat leikkiä, keinuttaa nukkeja tai kiipeillä vaikka puiden oksilla

Työssä olen käyttänyt paljon luonnosta saatavaa materiaalia, katkenneita oksia naavoineen, juurakoita ja kuusen ja lepän käpyjä. "Sieniä" tein maalaamalla kananmunakennon osia. Taustan kallio on maalattua finnfoamlevyä. Elåimet on neulahuovutettuja. Peikkoja on lisäkseni  vaatettanut useat kerhokaverit .

Luontopolku

Järvenpäässä on kesänäyttely otsikolla Satua ja totta - kurkistuksia minimaailmaan.

Teemoja on useita, yksi lähes kokonaan minun ideoima ja toteuttama on Luontopolku.

 

Sammallammen luontopolku-kyltin on tehnyt kerhokaveri Taija.

                                Pitäähän sitä reittiä tutkailla ennenkuin lähtee patikoimaan

                                         Ennen polun alkua on retkeilijöille telttailupaikka

                                            Siellä voi myöskin yöpyä vaikka vankkureissa.
                                            Sienestäjille löytyy myös hyvät sienipaikat

Nämä herrat ovat istahtaneet rovion ääreen.

Ennen patikointia voi hetken lepuuttaa jalkojaan  pöydän ääressä.

 Lintutorni sijaitsee reitin alkupäässä, sieltä voi kiikaroida tai katsoa kaukoputkella, jos vaikka näkyisi kotka tai jotain muita lintuja.

Mitä näkyy, kerro jo!

Ja sitten matkaan. Ensin pitää ylittää joki.

Joen oikealla puolella on ensimmäinen jääkauden jättämä jälki, iso siirtolohkare.

Retkeilijät eivät huomaa lainkaan kiven takana piileskelevää kettua.

Reitin vasemmalla puolella kumpareen alaosassa on muinaisen meren rantaa, veden pyöreäksi hiomien  kivien muodostama muinaisranta eli pirunpelto (kuvassa pilkistää hieman sillan takaa).

 Pitkospuilla seisova mies taitaa säikähtää jotain. Jos oikein tarkkaan katsoo, ison puun juurella  näkee kävelevän karhun poikasineen. Sietääkin sitä hieman pelästyä!

Vain mielikuvitusmaailmassa voi olla näin: hirvenmetsästysseurue on istahtanut nuotiolle, hirvi katselee heitä puun takaa. Ja karhu reitin toisella puolella!

Tila vitriinissä loppui, mutta luontopolku jatkuu, sen näkymät voi jokainen teistä katsojista muodostaa itse, mukavaa retkeilyä!

Uusia nukkeja

 Tarvitsen uusia lapsinukkeja kesän näyttelyyn, eipä se auta kuin tehdä niitä. Vaari ja mummi tuli samalla väsättyä. Sitten oiskin vaatteiden teko.

                                                               Iäkkäämpi pariskunta

                                                                     Pojankoltiaiset

                                                                             Tyttöset

                                                                     Suosikki tyttöni

                                                  Tämä pariskunta lähtikin toiseen kotiin.

                                                Villatakit ovatkin jo aiemmin valmistetut

Värikkäitä ristipistomattoja

Aiemmilta ristipistotöiltä on jäänyt lankoja ja aidakankaan paloja, sopivia pienten nukkekotimattojen tekoon. Värejä on paljon yhä, mutta useimpia vain pieniä määriä, siispä matoista tulee värikkäitä ja kuviot sellaisia, että yhtä väriä ei välttämättä tarvitse paljon. Vieläkin lankoja riittää.

Muutoksia Sandran yksiöön

Sandran yksiö kuului osana Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloprojektiin. Siinä oli päätyosat auki, josta katseltiin sisälle. Kotioloissa se oli hankalaa, niinpä poistin katon kokonaan ja siirsin seiniä, nyt päädyt ovat seinälliset ja pitkä etuosa auki. Huonekaluja joutui hieman siirtämään ja osin korvaamaan uusilla. Mutta vaiva palkittiin, nyt sinne voi nähdä helposti. Ulkopuolelle en ole tehnyt mitään, ehkä myöhemmin, jos siltä tuntuu.

 Tässä nyt koko yksiö edestäpäin. Tuossa keskellä edessä näkyy valkoinen seinä, siinä on puoliksi avoin komero, joka kaipaa vielä sisältöä.

 Keittiön ja eteisen väliin jätän laittamatta oven. Eteinen on saanut uuden maton. Keittiön pöytäsysteemi meni uusiksi.

 Vasen seinä oli ennen tuossa nyt avoimessa kohdassa, hieman muutoksia alaosan tasoon.

 Olohuone ylhäältä päin. Ennen taisi olla Sandralla sekaisempaa ja vieraatkin ovat jo lähteneet.

 Oikealla oleva seinä oli siis ennen nyt avoimessa kohdassa. Tein sinne myös valeikkunan, ehkä vielä teen siitä ihan oikean ikkunan.

 Sänky on edelleen aika täynnä...

                     Uusi kissataulu on ilmestynyt seinälle. (tehty kortista leikkaamalla sopiva kohta)
                                                                             

                                                     Vessa on kutakuinkin entisellään.

Peikkomaailmaan rekvisiittaa

                                                                                  

Reilu kuukausi sitten laitoin tänne postauksen peikoista. Pikkuhiljaa olen valmistellut heille ympäristöä. 

Tila johon tätä teen, on kooltaan syvyys 57 cm ja

 pituutta lähes kaksi metriä. Monenlaista puuttuu 

vielä, eikä kaikki muutenkaan ole niin kuin varmaan

 loppumetreillä on. 

Tarkoitus on laittaa peikot puuhaamaan kuka mitäkin. Osa peikoista on vielä kerhokavereilla vaatetettavana. Muutamia kuvia tämän hetken tilanteesta, saas nähdä, miten paljon on muuttunut, kun lopullisesti valmis näyttelyyn, joka alkaakin jo heinäkuussa.

 Ympäristön elementteihin olen käyttänyt pääasiassa luonnosta saatua materiaalia, poluille lentäneitä risuja, kuusenkäpyjä, poistettuja juurakkoja yms. Peikkotyttöjen takana "pensaan" lehdet leikelty tapetista, maalattu peiteväreillä, "kukat" lepän käpyjä maalattuna. "Sienet" kananmunakennoista, jalka pullonkorkkia. Taustalle tulee kallioseinämää, se on tehty finnfoamista, maalattu peite- ja akryyliväreillä.
Noita nukenrattaita pitää vielä miettiä, ovatko ihan sopivia tähän maailmaan...

                                        Peikkomuori pyykkää, puuttuu vielä se pyykättävä .

 Joki pitää olla, tai ehkä tuo on vain pikkuinen puro, mutta silta yli piti saada. Se on risuista koottu.

                                               Voi voi, vielä halkoja pitäisi sahata lisää...

 Juurakkoja tulee kaksi, niiden päälle on mukava kehittää kaikenlaista. Nyt siellä vielä peikkolapset leikkii.

                                                             

                                            Kaverilta saatu puun "runko", lehdet tapettia.

 Tilaan tulee pitkä ruokapöytä, onhan syöjiäkin yli kaksikymmentä. Peikkomaiset lautaset on
kananmunakennoa. Astioita tarvitaan vielä lisää.

Pyykkäjä pesee peittoja, joita laitetaan rivi pyykkinarulle. Kaksi peittoa, toinen neulottu, toinen virkattu, jämälangoista miettimättä mikä väri sopii minkäkin kanssa. Kerhokaveri on tehnyt vielä kasan peittoja.