Kesäretki meren rantaan

"Kuulehan Amalia. Kylällä puhuttiin, että jossain meren rannalla on pippalot, tulossa kuulema kauheesti porukkaa. Olis niin mukava tavata muitakin, kun tää kodin etsiminen ei nyt innosta. Lähettäis mekin!"
Ja Amalia oli heti valmis, lapsille kiireesti merimiespuserot päälle ja ei kun matkaan.

Eihän täällä ole ketään... Tyhjiä uimakoppeja...

 

 Aapeli löysi Rysän. Virvokkeita?

 Taitaa olla jotain limua vahvempaa... Hmm...

 Laiturin vieressä oli puoti nimeltä Kipparikalle.Lasten silmät nauliutuivat heti ikkunaan.

 
 "ÄITI! Tää on auki! Tuolla on nalleja! Saadaanhan me nallet!" (Molempien tyttöjen kasseissa roikkuu jo nallet).

 

"Isä kato, mä seison penkillä!" No tuohon ei paljon urhoollisuutta tarvita.

 Hiljalleen väkeä alkoi tulla lisää...

 Ja lisää... Kohta lapsia on vaikea valvoa...

             Toisia hiiriä.Leikkisköhän ne meidän kanssa? (Lapsilla on tylsää, ei kavereita).

 Äiti! Täällä on joku rakentanut hiekkalinnan. Mäkin haluaisin rakentaa, saanko, saanko?

 

Hei, mikä tää on? Hassu haalari päällä.

 

Joku on tuonut tänne kokista. Voiskohan tuota ottaa?

 

Voi miten kauniita on noi ihmiset. Äiti, miks me ollaan hiiriä?

 

 Hetkeksi eroon rasittavista lapsista. Täältä on niin mukava katsella merelle. Voitaisko me käydä purjehtimassa joskus?

Ja sitten palattiin taas kotiin ja odottamaan uutta kotia (josta hiiriperhe ei vielä tiedä mitään).

TERVETULOA UUDET LUKIJANI!

Olivatpa Naomi ja Hilda-mummokin Espoon tapaamisessa

 Hilda-mummo on jo kovin vaivainen, ryhtikin jo kumarainen, mutta kun kuuli, että porukkaa kokoontuu Espoossa, pyysi ystäväänsä Naomia mukaan huolta pitämään. Niinpä naiset suuntasivat kohti merimaisemia...

 - Katopas Naomi, tommonen Rysä, sisälle mennään

Naomi toppuuttelee, myöhemmin, ensin katsomaan, mitä täällä tapahtuu.

 Kipparikalle, lapsenlapsille nalle sieltä, haetaan.. Ja taas Naomi toppuuttelee, myöhemmin..

 Jalkoja särkee, pittää vähän istua. Mihin se Naomi nyt hävisi? Mistäs tuo koira tuohon tuli?

Tuollahan se Naomi on, mitä se noin vanhan miehen kanssa höpsöttää..

   Hauska mieshän tämä on, niin jutut naurattaa.

Kukas tuo äijä luulee olevansa? Leventelee, kummallinen uimapuku...


 




 En minä sinua pelkää!

Mitä tuo Naomi nyt meinaa, pois sieltä!

 

Pukukopissa on komee poika.

 

 Pitäähän sitä Hilda-mummonkin kurkata..

 Äh, tule pois, ei ME tuosta välitetä.

 Täälläpäs on komeensorttinen nuorimies. Onkohan se varattu? Uskaltaisko kysyä?

 Hilda-mummo on löytänyt hienoja rouvia. Heillä tuntuu olevan kovin hauskaa.
"Oi voi kun ne onkin koreita. Mulla vaan tämmöset nuhjuset röijyt päällä."

 Jos menis Severi-vaarin kanssa oluelle. Maistuu se olut vanhankin suussa.

 Tässä sitä nyt istutaan, tuo ei ole sanonut sanaakaan. Nukahtaakohan se kohta?

 Esther-rouvahan se täällä, ei kai se huljuttele vedessä jalkojaan, kengät kastuu. Onpa sillä komee hattu, saisinkohan minäkin tuollaisen. Pitää Naomilta pyytää.

 Saiskohan tään vehkeen ostaa, ois mukava vähän nuorisoa pelästyttää..

Severi-vaarin "linturetki"

   

Severi-vaari on innokas lintumies, usein pakataan reppuun evästä ja kiikari kaulaan ja lintuja tiirailemaan merenrantaan. Niin nytkin oli tarkoitus, vaan kuinkas kävikään...


Mikäs paikka tämä on? Ei näy lokkejakaan...




 Kipparikoju - oiskos siellä jotain syötävää..

 
  Nalleja, hmm. Tarvitsisinko nallen?

 

 
 Uimakoppeja, nyt en ymmärrä. Missä linnut?











Rysä? Vaikuttaa lupaavalle... Oluet?













Aika autiota, onks myyjääkään?

             Vaitonainen on tuo kaveri... 

Mitäs toi tuossa rehvastelee? Naurettava tuo pukukin...

 

Ei nähnyt lintuja Severi-vaari tällä reissulla, mutta teki monen, monen kauniin ladyn ja neidin kanssa tuttavuutta, tai no, ehkä armon naiset eivät juuri moisesta reppureiskasta välittäneet...

  

(Severi-vaari oli mukana merihenkisellä nukkekotiharrastajien kokoontumisella, jonka Seija ja Erja olivat suurella työllä aikaansaaneet. Suurkiitokset teille molemmille. Ei haitannut vaikka linnut jäi näkemättä, monta muuta mukavaa asiaa sai Severi-vaarikin kokea tänä kauniina kesäpäivänä. Severi-vaarille jäi kyllä monien uusien tuttavuuksien nimet selvittämättä, mutta sydämeen jäivät kaikki).

Vielä hiiriperhe saa odotella kotia hetken.

Matias ja Johannes ovat ahkeroineet: Talo on saanut väriä pintaan ja parvekkeen. (Luulen kyllä, että nämä herrat ovat löytäneet talon, joka oli jo olemassa ja jonka ulkopinta oli kelvollinen, mutta sisäosat kunnostettavia. Ei kai jäkälää ehdi kasvamaan juuri rakennettuun taloon?) Jokatapauksessa taloa piti vähän jatkaa keskeltä, että sinne saatiin portaat yläkertaan (lattia ja portaat vasta pohjamaalattu). Ylin vinttikerros on vielä alkutaipaleella...

Tältä talo näyttää nyt ulkoapäin:
Keskellä oleva osa on vielä kokonaan käsittelemättä, on kyllä mielessä jo, mitä siihen tulee...

 Parvekkeen kaiteet on tehty
jäätelötikuista ja rakettikepeistä.

Taloa sisältäpäin, kovasti vielä keskeneräinen:

 Ovi ja ikkuna parvekkeelle päin:

Matias ja Johannes - talon rakentajat

  Niin, olen Matias, myyrä, itseoppinut timpuri.

 Tässä on ystäväni Johannes, tuommoinen laiha hiiri, mutta aina valmis auttamaan eikä oo peukalo keskellä kämmentä hänelläkään. Oivallinen mies on!


















Kuulin siitä ikävästä tapahtumasta keväällä, jossa ystäväni hiiriperhe menetti sen kotinsa. (Siis mikä ikävä tapahtuma? En minä ole kuullut!). Huono rotiskohan se pikkuruinen koti siellä joen varressa oli, mutta koti kuitenkin. No kun minulla tätä joutilasta aikaa on ja ikäni olen puuta naputellut, kysyin tuolta Johannekselta, jos rupeais kaveriksi ja rakennettais yllätyslahjaksi uusi talo perheelle. Tässä sitä on nyt sahailtu ja vasaraa heiluteltu, talo on vinttiä vaille valmiina (luulee Matias, minä tiedän paremmin, ei ole todellakaan).

 Tapetteja on laiteltu, mitähän tulevat talon asukkaat niistä tuumii?


 Tässä minä maalaan ikkunanpieliä. Tämmöset ikkunat me Johanneksen kanssa laitettiin, Toivotaan, että Amalialle kelpaa. Ja Aapelille.

(Hiirivanhemmat ovat siis saaneet nimet, lopultakin!)

 Tähän alakertaan aateltiin sellaista keittiön tapaista. Tuonne taakse pitää muurata uuni ja hella.

 Tuossa Johanneksen selän takana on ovi, siitä pääsee nopeasti ulos... No joo, siihen me rakennetaan parveke!


Tähän yläkertaan aateltiin semmoista oleskelutilaa, takkaa, nojatuoleja... Ja vanhemmille makuutilat.


Kovin pieni tämä talo taitaa olla, sentään neljä vikkelää lasta jaloissa. No, pienin vielä kapaloissa.
Tuonne vinttikerrokseen tehdään vielä lastenhuone, ja katto tietenkin.

(Talo on vielä kahdessa osassa. Luulenpa, että keskelle tulee lisäosa, johon portaaat yläkertaan. Tai... tai... tai... Talo voi muotoutua vielä moneen kertaan. Sytyketikkuja on kulunut sievoinen kasa, mutta talo on pystyssä, suht tukevakin, mutta ei kyllä siedä oikeilta talon rakentajilta lähikatselua. Mutta nousee naisimmeisen voimin, joka ei ole koskaan mitään tämän alan töitä tehnyt.)