Sieltä he saapuvat!

Kotiin saapui kaksi punaposkinen naista, hymy huulilla, vaikka takana oli muhkurainen linja-automatka Salmenkylästä. Terttu kantoi käsissään suurta koria täynnä omenoita. Miten tuon oven nyt saa auki?

 Vain kukkasta kantava Kerttu avaa oven ja sisälle.

 

 Villatakit henkareihin ja Kerttu nousee nopsaan portaita ylös. Onkohan se naapurin Kauko käynyt maalaamassa lattiani, kuten oli vähän puhetta?

 ON ON ON, punaruskeaa, jippii!!!

Entäpä se väliovi? Laittoikohan senkin?





Tässä ON OVI. Siitäpä on mainio kulkea.

 

 

               Alakerran olohuoneessa alettiin muistella...

Kerttu, minä soitan, lauletaan

     Tänään en voi luokses tulla, 

yöhön synkkään tieni käy...

Mutta Kerttu on väsynyt ja pötkähtää sohvalle. Jalkojakin kolottaa...

 Sitten se alkaa, se puheenporina, eikä meinaa tulla loppua.

 Ai kun ne ravut oli hyviä... siis mitähän siitä Salmen ja Arvon jutusta tulee... kuinka sä Kerttu niin liki Arvoa... ei kun Arvo se...mä voitin se Urkin sulkapallossa... hei, meille hankitaan sitten sulkapallomailat heti huomenna...luuletko, että Urkki ja Iitukka... meillekin piha... se letkajenkka oli sitten hauskaa... sä lauloit niin kovaa... itse... laulettaisko taas jotain... silakkapihvejä pitää kyllä laittaa...

Kaikki muistot sikin sokin siinä kertaillaan, selvästi oli hauska reissu.

 Katso nyt tätä kuvaa...








Muutama kuva rapujuhlista jäi pöydälle, kun naiset lopulta malttoivat kivuta yläkertaan nukkumaan.

 

SALMELLE KIITOS KUTSUSTA

 Kerttu ja Terttu