Uusi neito - Sandra

Koska vain yksi projekti on kesken (rintamamiestalo), pitää jo toista rohmuta. Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyyn ensi talvena on tulossa kerrostaloja, sieltä minäkin ostin huoneiston - yksiön. Tämä nuori neitonen, Sandra, muuttanee siihen.

 

Oikein piti ilosta hyppiä, kun kuuli uutisen.

Pitää taas päästä väreillä leikkimään, onneksi Sandra on hieman boheemi värejä rakastava nainen.

Sandra on muovailtu cernit-massasta ja piippurassista (jota voi uunissa paistaa, hoksasin sen vasta nyt, mikä kovasti helpotti asukkaan tekemistä).

Lisää kukkia pihalle

Amalia on kukkien ystävä. Iloisena kulkee nyt pihalla, siellä alkaa olla jo kukat valmiina.

 

 Vaaleansinisten hortensioiden lisäksi pihalla kasvaa nyt myös ruukussa vaaleanpunaisia hortensioita.

 Puukatoksen kulmalle on ilmestynyt auringonkukkia, vielä aika matalia, ehkä ne siitä kasvavat korkeutta.

Miniryhmässä tehtyä

Järvenpään Miniryhmä kokoontui viime maanantaina, aiheena oli kukat. Itse sain vain napsutettua vain terälehtiä siellä, mutta viime päivät kotona ovatkin kuluneet kukkien valmistuksessa. Enpä olisi uskonut, että näinkin paljon sain aikaiseksi, en ole oikein kukkia saanut tehtyä aiemmin.

Auringonkukkia reilut viisikymmentä, eri kokoa, nyt kaikki nukkekotini saavat omansa.
Kaksi hortensiaa (vain toinen kuvassa), pari ruusua ja kukkia vailla lajitunnusta. Tässä vielä lehdettöminä.

Ahtautta pihalla

Amalia kaipaa puutarhaa - mutta eihän se mihinkään mahdu.

 Miksi pihan pitää olla niin pieni, huokaa hän ja katselee pikkuruista kasvimaata - siis sitä multakasaa - ja miettii, mitä siihen voisi istuttaa. 

Mihinkäs mahdutat suuremman pihan, tähän on tyytyminen myös Amalialla

Mitähän tähän istuttaisi? Jos laittaa kurpitsan, se jo melkein täyttää koko kasvimaan... Porkkanoita? Voisiko hiiret syödä kaalia? Amalia saa vielä miettiä.

Piha kokonaisuudessaan.Onhan siinä vielä pieni pläntti tuossa keskellä alhaalla pelkkää maata...

 Aapeli lähti puita sahaamaan. Hieman häntä harmittaa nyt tuo Amalia, vaatia nyt suurempaa kasvimaata ja ihan puutarhaa,mihin hän nyt sen laittais.

Lapset saivat sentään yhteen nurkkaan pienen hiekkakasan.

Piha alkaa olla täynnä, mukava olisi sinne laittaa yhtä sun toista, mutta tilaa ei nyt oikein ole suuremmalle pihalle. Rajasin pihan pienellä laudalla, toi hieman selkeyttä.

Kukkasia Hiirulan pihalle

 

 

Hiirulassa hypätään kevään ohi, täällä alkaa kesä nyt.
Liinu on lähtenyt pihalle katselemaan ja löysi jotain kummallista kiven takaa.

"Äiti, täällä kiven takana... Valkoisia kukkia! Äiti, tule!"

Äiti laittaa parvekkeelle kukkasia.
Mitähän siellä nyt on... Pitänee mennä katsomaan...

  
   No mutta... lummelammikko... maailman pienin lummelammikko... Tokihan lummelammikkoa haluttiin pihalle, mutta näin pieni..

                      

  Kahden kukan lammikko... No, parempi kuin ei ollenkaan, tuumii Amalia ja on ihan tyytyväinen.

                (Lammikkoa pitää vielä maisemoida paremmin ympäristöön sulautuvaksi)

Etuseinän terassillekin on Amalia laittanut jo entisten lisäksi uuden vaaleanpunaisen kukkasen.

Eilispäivän väkersin kukkia, ne eivät ole oikein alaani (no mikä sitten on?), mutta kovasti niitä tein. Lajia ei kannata kysyä, ne on vaan kukkasia.

UUSI LUKIJANI TERVETULOA!

Rintamamiestalossakin hieman sisustettu

Kertulla ja Tertulla näyttää olevan aika ailahtelevainen luonne: piano on maalattu, ennenhän se oli valkoinen, mutta eipä ole enää... Ikkunan eteen on ilmestynyt pyöreä pöytä ja kolme tuolia. Televisio on raahattu alas Tertun huoneesta. Samoin matot ovat vaihtaneet huonetta. Ne verhot, ne puuttuvat edelleen...

 Olohuone alkaa olla melko täyteen sisustettu tällä erää

Terttukin on päässyt kahville (mutta mutta, tyhjä kuppi, eikä mitään syötävää)

  Tämä vasemman puoleinen pieni pänikkä (niin niitä kutsuttiin ainakin Kainuussa, kun olin lapsi) syntyi aamulla, malli jälleen Krisiltä.

 

Kesää odotellaan jo rintamamiestalossakin

Pitkästä aikaa taas rintamamiestalossakin jotain tapahtuu. Ihan pientä vaan, piha odottaa vielä naisten (ja minun) tarmonpuuskia. Pikkuisen terassin tapaista on ilmestynyt tuohon kuistin kulmalle. Terttu on raahannut vanhan pallogrillinsä, jota nyt ihmetellään. Vieläköhän se toimii...

                (Krokettipeli on lahja Sarilta. Grilli on tehty pääsiäismunan yllätyskotelosta).

Pihatöihin pitäisi päästä, multaa kääntämään ja kukkasia istuttamaan. Mutta vielä on hieman liian kylmää (ja kukkaset tekemättä).

Tiaiset ikkunassa ovat Maria Pirisen taidokkaista käsistä, kiitos. Odottavat, että pääsisivät pesimään, missä se pönttö viipyy?

Leluja - koira ja helmitaulu

                             "Mutta äiti, minä olen jo koulussa. Osaan laskea ilman helmitaulua!"

 

 

Peetu ei ole vielä iso hiiri, puinen leikkikoira kelpaa hänelle hyvin. Kiva kun Johannes (hiiriystävä) teki sellaisen. Johannes ei ole erityisen kätevä käsistään, mutta Peetu on tyytyväinen.

 

Sarin opastuksella teimme viime maanantain kerhoillassa leluja, tosin omani valmistuivat vasta hetki sitten. Helmiä minulla oli vain kirkkaita, joten piti maalata (sotkut!), koiran jalat (siis renkaat) ovat pahvia, vartalo, pää ja korvat puuta, häntä kuulakärkikynän sisältä löytynyttä vieteriä.

Kiitos Sarille hyvästä opastuksesta!

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Hylly ja kello - Hiirulaan vähän uutta

Aapeli ja Amalia tuijottavat. Jotain on varmaan saatu, uutta...

Keskikerroksen eteistilaan mahtui pieni hyllykkö, siihen Aapeli aikoo laittaa omia työkalujaan. No, mahtuu sinne Amaliankin tavaroita. Hylly varmaan täyttyy pian.

Kelloja ei ole koskaan liikaa, tuumii Amalia ja katsoo uutta seinäkelloaan Kohta yksitoista...

Työkaluja lisää - ja kahvimylly

Aapeli on koonnut pöydälle uudet työkalunsa - tai no, aika vanhalle tuo pokasaha näyttää, saakohan sillä enää sahattua... Pitäisi polttopuita saada lisää.
Tuo kahvimylly tuli kyllä tarpeeseen, ai kun nyt kahvi maistuu.

                                           Pokasaha ja kirveenvarsi veistelty rakettitikusta.

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Kerhoilua

Maanantaina kokoontui minikerhomme ja Anitan opastuksella teimme pieniä työkaluja. Omat tekeleeni ovat ilmestyneet pöydän kulmalle ja niitä nyt sopii Aapelin ihmetellä.

Lisäksi vaihdoimme ystävänpäivälahjat ja sain kerhokaveri Sarilta (ei blogia) Hiirulaan kaivattuja leikkikaluja. Kroketti-peli laitetaan pihalle, kunhan kesä taas saapuu. Kiitos Sari!
Keskellä olevat puiset leikkikalut ovat siis lahjoja, nallet ja oikealla oleva nuken keinuhevonen omaa tuotantoa.

Hiiritaloni nyt

Hiiriperheen koti alkaa olla melko lailla valmiiksi sisustettu, joten laitetaanpa muutama kuva koko talosta.

Kaksi ylintä kuvaa tammikuun valossa otettuja, kahdessa alemmassa valot päällä. 

Kuvissa kaunis lämmin sävy valoissa saa liian kellertävän sävyn :(   

Makuuhuone sai vielä uuden nojatuolin, malli täältä .

Lähes kaikki sisustuksessa on itse tehtyä. Lisäksi pari joulukalenterivaihtotavaraa mahtuu mukaan ja jokunen lahjaksi saatu, kuten työhuoneen hyllyn päällä oleva kissa, sekä tuo mieheni kauan sitten valmistama punainen kaappi eteisessä.
Talon ulkopuoli kaipaa vielä pientä lisäystä ja nuo rumasti repsottavat johdot pitää saada kuriin.

                                                    UUSI LUKIJANI TERVETULOA!