Lastenhuoneen kaappi

 

Tämä kaappi tulee 6-vuotiaan lapsenlapsen nukkekodin lastenhuoneeseen.

Bilteman tikkuja, pahvia ja servetistä pupun kuvat.

 

Kuvansiirrosta esineeseen

Tällaista sain aikaiseksi tuolla pakettiteippikuvansiirtotekniikalla (olipa pitkä sana!).

Albumeja (siitä mekosta siirretty kuva kannessa, ks. edellinen postaus)

 Tarjottimeen jostain lehdestä leikattu kukkakuva. Värit vielä oikein korostuvat tässä tekniikassa!

 Monta muutakin kuvaa tuli siirrettyä, mutta ei vielä jatkojalostettu.

 Lopuksi lapsenlapsen joulukalenteriin tein vielä tällaiset nukenrattaat (Marian ohje)

UUDET LUKIJAT TERVETULOA! 

Vuosi on vierähtänyt blogspotin puolella ja tänä aamuna tuli 10 000 käyntiä täyteen. Kiitokset kaikille blogissani vieraileville.

Mainio vinkki kuvan siirtoon

Täältä mainio vinkki kuvan siirtoon, onneksi teippi löytyi alta aikayksikön ja Jumbon uusin mainospaperi käyttöön, kiva mekko, teippi päälle, vesikippoon, paperi irtosi itsestään teipistä muutamassa minuutissa, kuva siirtyi tosi hyvin teippiin ja kuivui hetkessä. Liimasin sen pahvinpalalle, siitä tulee vaikka albumin kansi lopulta. Ja nyt etsimään lisää teipattavaa!

Aikaa tähän kokeiluun meni noin varttitunti, sen verran että kahvi ehti hieman jäähtyä kupissa.

Pieniä tekemisiä

Viime vuonna näihin aikoihin aloittelin rintamamiestalon tekoa, vuosi kulunut ja kesken, kesken on (mutta niin taitaa olla muillakin, lohduttelen itseäni). Nyt olen tehnyt vain pikku juttuja, aikuisille lähteneet (ihan vain muutama) joulukalenterivaihtopaketit ja lapsenlapselle lupasin tehdä joulukalenterin ja joka päivälle siis jotain pientä nukkekotitavaraa. Tässä jo jotain hänelle paketoitavaa ( lapsi ei lue blogiani, joten voin laittaa, en niitä aio esitellä joulukuussa). Vielä muutamalle päivälle täytyy tehdä, toivottu on mm. nojatuolia.

 Nämä nukenrattaat on tehty paspispahvista, kahvitikuista ja puunapeista.





Aiemmin neuloin lapsenlapsille kaikille villapaidat joka vuosi, nyt en saa juurikaan neulottua, mutta tämän villatakin sentään olen saanut valmiiksi (on siis ihan 1:1 kokoa).

Ryijyjä

Maanantain minikerhokokoontumisessa opettelimme ryijyjen tekoa Kirsin opastamana. Ensimmäinen ryijy jääköön unholaan, mutta niin hauskaa se oli, että kotona valmistui kolme ryijyä lisää lähinnä kokoon 1:18, niinpä yksi niistä saanee paikkansa rintamamiestalossa. Ryijyt on tehty neulalla ohuehkosta villalangasta aidakankaalle.

Tästä tykkään itse eniten

 Väritys näyttää kuvassa kovin sekavalle...

 
Ensimmäinen kotona tehty versio.
Tässä ryijyssä on käytetty lankaa, jossa väri vaihtuu itsestään eikä siinä sen kummempaa kuviota ole.

 

 Niin ja Professori Severin kirjasto-nurkkaus on Järvenpään kirjastossa näytteillä.

Hattuja huovuttaen

Kun huovutuksen makuun pääsi, piti kokeilla myös huopahattujen tekoa.

Hieman rintamamiestaloa - ja koiria

Rintamamiestaloni on edistynyt pikkuisen, sokkeli on rapattu Namibin aavikon hienonhienolla hiekalla ja maalattu ruskeaksi, kuistin katto on teipattu folioteipillä, mutta ei vielä maalattu. Varsinaisen talon katto on vielä laittamatta, eteen tuleva kattovaneri on niin pahasti vääntynyt, että täytyy tehdä uusi. Katon värikin on vielä päättämättä.
Rappuset eivät ole vielä ne oikeat tulevat.

Naisten koira on näköjään jo tullut katsastamaan nurkat. Ja joku vieraileva kirjava karvaturri myös (liian iso kokoon 1:18).

Huovutusta kokeilin taas. Vaikka käytin piippurassia, josta karvat leikkelin pois, koirien tukirankana, varsinkin tuosta pienemmästä (aika sopiva 1:18 kokoon) tuli paksun näköinen, niin pientä määrää villaa en saanut huovutettua, että olisi tullut solakan näköiseksi... Eivätkä taida vieläkään rotukoiria olla :)

Suuri Snadi - kodin nurkkaus

Järvenpään miniryhmä päätti osallistua Suureen Snadiin, siitä alkoi ideoiminen ja työn touhu. Päätimme tehdä kirjallisuuden professorin kirjastonurkkauksen: yksi seinä täynnä kirjoja, Severi-professori jouduttiin ottamaan toisesta työstä lainaan, iltakahvin aika. Asukkaat näyttävät olevan eläinrakkaita, koira haluaisi saada palan kakkua, kissa loikoo jaloissa. Eletään aikaa noin puoli vuosisataa sitten.

Kauppakadulla oli myös neulekahvilani, mutta siitä löytyy kuvia muualta blogistani.

Aika vierähti mukavasti lauantaina minimessupöydän takana päivystyksessä, ostokset jäivät todella minimiin (yksi Miniatyres-lehti ja pala ohuinta vaneria).

Uusi perheenjäsen

  Voi, minne olen joutunut?

  Voisiko tällä tuolilla nukkua?

 

                      Vai täällä pöydän
                       alla?

 

            Taidan vaihtaa kuitenkin...

Tänne sängylle kissan ja nallen viereen. Lokoisia unia!

Niinpä, Maikki on ottanut koiranpennun, taatusti sekarotuinen.
Ja minun ihka eka huovutettu koirani.
Nimi? Antakaapa ehdotuksia!

Nalleja - sittenkin

Periksi ei anneta, päätin kokeilla uudelleen nallejen huovutusta. Missä neula, no toinen neula tuossa hyllyn reunalla, aletaanpa naputella. Ja kas kummaa, pallerot syntyivät ihan tuosta vaan, sormissa ei yhtään reikää ja nalle valmistui kokonaisuudessaan samassa ajassa kuin edellisen kokeilun yksi epäonnistunut myttyrä. Löysin sitten sen edellisen kerran neulan, se oli ainakin kolme kertaa paksumpi kuin tämä toinen, siinä se syy kun ei tullut mitään jälkeä, kaikki muu kun oli ihan samanlaista, villat ja tekijä. No ei nämä uudetkaan nallet nyt ihan priimaa ole, mutta tunnistan ne nalleksi kuitenkin. Enkä menettänyt uskoani huovutukseen sittenkään :)

Tässä olemme me kaikki:

Valkoisessa ja keskiruskeassa villassa oli valtavan pitkiä säikeitä ...

 Onkohan sinisilmäisiä karhuja olemassakaan, mutta kun mustasta ei musta silmä erotu, niin tällä on.

Kokeiluja decoupage-tekniikalla

Kauppakasseja kokeiluna, kuvat leikattu paperisista serveteistä ja siirretty decoupage-lakalla kankaalle. Ilmeisesti olisi ihan kankaalle tarkoitettua lakkaakin, mutta kun sitä ei nyt ole, kokeilin tällä olemassaolevalla, osa hieman kiiltelee, mutta kyllä niillä ruuat kantaa minikoossa.

Kokeilin muuten huovutusta neulatekniikalla tarkoituksena tehdä pikkuinen nalle Marian kirjan ohjeella. Jostain syystä kuvaa ei ole...

Tuli hirmu työn tuloksena epämääräinen mytty, joka ei pysynyt kasassa...
Lisäksi useampi kuin yksi sormi oli laastaroitu...
Joku toinen saa huovuttaa, minä luovutan...
Pysyttelen sahassa, puukossa, puikoissa, virkkauskoukussa, ristipistoneuloissa...

Melkein liian pientä

Viktoriaanisen ajan kaupan yläkerta on saanut lisää kalusteita: sohva, sohvapöytä, tuoleja. Itse kauppaan on saatu vasta myyntitiski, yksi myytävä sohva ja tauluja (kummasti 1800-luvun ranskalaisten taiteilijoiden tauluja) sekä yksi palmu vai mikä lie. Enkä minä huonekaluista tällä koolla saa oikean antiikin näköistä, mutta eipä tuo haittaa...

 

UUDET LUKIJAT TERVETULOA!