Uusia nukkeja

 Tarvitsen uusia lapsinukkeja kesän näyttelyyn, eipä se auta kuin tehdä niitä. Vaari ja mummi tuli samalla väsättyä. Sitten oiskin vaatteiden teko.

                                                               Iäkkäämpi pariskunta

                                                                     Pojankoltiaiset

                                                                             Tyttöset

                                                                     Suosikki tyttöni

                                                  Tämä pariskunta lähtikin toiseen kotiin.

                                                Villatakit ovatkin jo aiemmin valmistetut

Värikkäitä ristipistomattoja

Aiemmilta ristipistotöiltä on jäänyt lankoja ja aidakankaan paloja, sopivia pienten nukkekotimattojen tekoon. Värejä on paljon yhä, mutta useimpia vain pieniä määriä, siispä matoista tulee värikkäitä ja kuviot sellaisia, että yhtä väriä ei välttämättä tarvitse paljon. Vieläkin lankoja riittää.

Muutoksia Sandran yksiöön

Sandran yksiö kuului osana Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloprojektiin. Siinä oli päätyosat auki, josta katseltiin sisälle. Kotioloissa se oli hankalaa, niinpä poistin katon kokonaan ja siirsin seiniä, nyt päädyt ovat seinälliset ja pitkä etuosa auki. Huonekaluja joutui hieman siirtämään ja osin korvaamaan uusilla. Mutta vaiva palkittiin, nyt sinne voi nähdä helposti. Ulkopuolelle en ole tehnyt mitään, ehkä myöhemmin, jos siltä tuntuu.

 Tässä nyt koko yksiö edestäpäin. Tuossa keskellä edessä näkyy valkoinen seinä, siinä on puoliksi avoin komero, joka kaipaa vielä sisältöä.

 Keittiön ja eteisen väliin jätän laittamatta oven. Eteinen on saanut uuden maton. Keittiön pöytäsysteemi meni uusiksi.

 Vasen seinä oli ennen tuossa nyt avoimessa kohdassa, hieman muutoksia alaosan tasoon.

 Olohuone ylhäältä päin. Ennen taisi olla Sandralla sekaisempaa ja vieraatkin ovat jo lähteneet.

 Oikealla oleva seinä oli siis ennen nyt avoimessa kohdassa. Tein sinne myös valeikkunan, ehkä vielä teen siitä ihan oikean ikkunan.

 Sänky on edelleen aika täynnä...

                     Uusi kissataulu on ilmestynyt seinälle. (tehty kortista leikkaamalla sopiva kohta)
                                                                             

                                                     Vessa on kutakuinkin entisellään.

Peikkomaailmaan rekvisiittaa

                                                                                  

Reilu kuukausi sitten laitoin tänne postauksen peikoista. Pikkuhiljaa olen valmistellut heille ympäristöä. 

Tila johon tätä teen, on kooltaan syvyys 57 cm ja

 pituutta lähes kaksi metriä. Monenlaista puuttuu 

vielä, eikä kaikki muutenkaan ole niin kuin varmaan

 loppumetreillä on. 

Tarkoitus on laittaa peikot puuhaamaan kuka mitäkin. Osa peikoista on vielä kerhokavereilla vaatetettavana. Muutamia kuvia tämän hetken tilanteesta, saas nähdä, miten paljon on muuttunut, kun lopullisesti valmis näyttelyyn, joka alkaakin jo heinäkuussa.

 Ympäristön elementteihin olen käyttänyt pääasiassa luonnosta saatua materiaalia, poluille lentäneitä risuja, kuusenkäpyjä, poistettuja juurakkoja yms. Peikkotyttöjen takana "pensaan" lehdet leikelty tapetista, maalattu peiteväreillä, "kukat" lepän käpyjä maalattuna. "Sienet" kananmunakennoista, jalka pullonkorkkia. Taustalle tulee kallioseinämää, se on tehty finnfoamista, maalattu peite- ja akryyliväreillä.
Noita nukenrattaita pitää vielä miettiä, ovatko ihan sopivia tähän maailmaan...

                                        Peikkomuori pyykkää, puuttuu vielä se pyykättävä .

 Joki pitää olla, tai ehkä tuo on vain pikkuinen puro, mutta silta yli piti saada. Se on risuista koottu.

                                               Voi voi, vielä halkoja pitäisi sahata lisää...

 Juurakkoja tulee kaksi, niiden päälle on mukava kehittää kaikenlaista. Nyt siellä vielä peikkolapset leikkii.

                                                             

                                            Kaverilta saatu puun "runko", lehdet tapettia.

 Tilaan tulee pitkä ruokapöytä, onhan syöjiäkin yli kaksikymmentä. Peikkomaiset lautaset on
kananmunakennoa. Astioita tarvitaan vielä lisää.

Pyykkäjä pesee peittoja, joita laitetaan rivi pyykkinarulle. Kaksi peittoa, toinen neulottu, toinen virkattu, jämälangoista miettimättä mikä väri sopii minkäkin kanssa. Kerhokaveri on tehnyt vielä kasan peittoja.

Herrat perustivat kvartetin

Nukkeja on niin hauska tehdä, aattelin tehdä ison mieskuoron, mutta toistaiseksi se on vaan kvartetti. Ehkä lisää miehiä (tai naisia) haluaa mukaan ja saadaan oikein kuoro. Saa nähdä...

Hieman vanhemman tyylinen musiikki kiinnostaa, taitavat vetää nyt jotain Sinatran ikivihreää...

Peikkoja... lisää peikkoja

Paikallinen kerhomme on saanut näyttelyajan elokuuksi, kuusi suurta vitriiniä käytettävissä. Yhteen vitriiniin teemme satuaihetta ja teemana peikkometsää. No toki muutakin kuin metsää. Minä olen tehnyt peikkoja, pari peikkolasta on kavereilla vaatetettavana vielä. Tässäpä kuvia peikoista.

 Yhdellä peikolla kasvaa mojova parta..

 Peikkomuoreja

 Lisää peikkomuoreja

 Kerhokavereiden vaatettamat peikkopojat.

 Peikkotyttöjä

 Peikkojen vaatteet on helppo tehdä, turhat käänteet pois ja rennolla otteella. Matkoilta tuotu sormikas pääsi muistoksi peikon puseroon.

 Meillä kaikilla on niin hauskaa...

Lahden Kätevä-Tekevä-messuilla

Tänä vuonna Lahden Kätevä-Tekevä-messuilla oli Päijät-Hämeen nukkekotiyhdistyksellä näyttelyaiheena siirtolapuutarhoiden lumo. Osallistuin siihen mineily-ystäväni Sirkan kanssa yhteisellä palstalla.

              Sirkka kukkataiturina teki palstan kasvit ja pöydällä olevat ruuat, letut ja makkarat.
                  Nuoripari päräytti scootterilla pihaan, olisivatko kenties tuttuja miehille.

 Takanurkassa on aiemmin esittelemäni huvimaja, siellä nautti kakkukahvit kolme rouvaa, mutta kovin huonosti he nyt näkyvät kuvassa. Lapset ovat kerääntyneet aidan ympärille, toiveena saada maistaa miesten paistamia lettuja hillon ja kermavaahdon kanssa.

                                                   Pihanäkymää kukkaistutuksineen.

 Alueella oli myös tanssilava, jossa monet nukkeni pääsivät tanssimaan haitarisoiton tahdittaessa askelia.

                                                 Yksi nukeistani pääsi soittamaan haitaria

Kitaransoittajanuoriso joutui odottelemaan vuoroaan, ehkä he odottaessaan soittelivat muutaman biisin  lähellä liikkuvalle kansalle.

              Hilja-rouva lepuutti jalkojaan penkillä, paljon oli katseltavaa vanhoille rouville.

Ja kulkurini oli jälleen päässyt näyttelyyn, tällä kertaa istui kaikessa rauhassa penkillä. Joku on tuonut marjakorinkin hänelle, luulenpa, ettei itse ole marjoja poiminut.

Näyttelyssä oli paljon toisten harrastajien valmistamia palstoja myös, mutta jätän ne tästä pois.