Uusi tyttö Maikin vieraana

Viime päivinä olen yrittänyt tehdä asukkaita koteihini, tässä ensimmäinen valmis neito.
Vaikuttaa siltä, että juuret ovat jossain muualla kuin Suomessa. Tarkoitus oli tehdä asukas Lundby-taloon, mutta tytöstä tuli liian iso ja liian tumma ihonväriltään, saa olla joku muu sitten. Kuka, en vielä tiedä.
Tässä kuva, jossa puseron pinkki väri näkyy suunnilleen oikeana, muissa kuvissa pusero on aivan liian punainen. Jostain syystä kamerani eivät suostu pinkkiä väriä tallentamaan. Kasvot ovat sitten liian vaaleat tässä kuvassa.
(Sama näkyi jo aiemmin esittelemässäni nojatuolissa, sekään ei ole kirkkaan punainen oikeasti).

Hopeinen kaulaketju on miniryhmämme Sarin tuotantoa.
















Tyttö näyttää olevan Maikin ystäviä, siellä he supattelevat sängyllä Maikin kotona.

                                          Kahvit pikkuleipineen maistuvat nuorille neidoille.

 

Vessan sisustusta rintamamiestaloon

Nyt Kerttu ja Terttu pääsevät lämpimään tarpeilleen, vessa on saanut sisustuksen. Kylläpä onkin hankala kuvattava, mutta jotain kuitenkin.

 Vessa sijaitsee siis yläkerrassa Tertun huoneen puolella. Lattia on ruudullista muovia, maalattu mustalla (ruudutus ei näy kuvissa), seinien kaakelit netistä tulostettu. Takana on kylpyamme, katto on siellä hyvin matalalla, mutta eiköhän naiset osaa varoa päätään.

 

Siellähän se Terttu testailee, josko vedet jo kulkisivat.

 

Lundby - nytkö sen aloittaisin?

Sain jo pari vuotta sitten roskiksesta pelastetun Lundby-talon, nettitietojen mukaan vuodelta 1985. Se on odottanut tuossa, jotta saisin päätettyä, aloitanko lainkaan sen sisustusta, minä kun en halua ostaa huonekaluja enkä jaksa kierrellä kirppiksiäkään, joten kaiken aion tehdä itse eikä se tietenkään ole sitä aitoa Lundbytä. Talo on varsin hyväkuntoinen, pieniä kosteusvaurioita vaan etualalla. Nyt on sitten ajatus alkanut muhinoida päässäni (kun on vain yksi talo kesken, voi aivan hyvin aloittaa uutta). Taloon muuttanee vuokralle köyhä opiskelijapari, remonttia ei vuokralaiset saa tietenkään luvatta tehdä, joten talo säilynee suunnilleen tuollaisena. Ja kun huonekalut tulee mistä milloinkin, saan tehdä  jos minkälaista, varmaan aika värikästä kuitenkin. Sormet jo syyhyää, mutta ensin rintamamiestalon vessa valmiiksi...

Tässä taloni:

Onhan tuo katto aika kauhea (minusta) enkä feikki-ikkunastakaan tykkää, mutta ehkä aikakauden jäljet saa olla, peitän nuo ikkunat (vai oviko tuolla alhaalla) vain jollakin huonekalulla.

Tai - itseni tuntien - kaikki voi mennäkin aivan toisin...

Tuolille roomboxi

Tiimarin jäljiltä saatuun pieneen muovilaatikkoon tein tuolle aiemmin näyttämälleni nojatuolille vähän ympäristöä.
Laatikon koko: korkeus 15 cm, leveys 17 cm ja syvyys 13 cm

     Tällainen siitä sitten tuli:

Ulkopuoli on käsittelemättä, ehkä jääkin tällaiseksi.Ikkuna oli valmis, vain raamit!

 

Viinipulloa ja -lasia lukuunottamatta muu onkin itseväsättyä. Tuolilla oleva peite on jälleen ompelulangasta neulottu ja reunat virkattua.

Nojatuoli, mutta mihin?

Taas tuli tehtyä huonekalu, jolle en vielä keksi paikkaa, kun tyyli on liian erilainen, kuin aiemmat kotini. Tarkoitus on tehdä sille oma pikku nurkkaus, kunhan ehtii. Sillä ajatuksella tulostin tuota taustatapettiakin netistä (se on nyt ihan vaan irrallaan tuossa). Väri ei ole oikeasti noin hehkuvan punainen, mutta en saa sitä oikeammaksi.
Malli on jälleen täältä, mutta hieman riisutumpi versio.

 

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Nyt kierrätyspeitto

Kun peittojen makuun pääsi, piti pujotella aamulla uusi peitto. Nyt aikaa edellisen peiton 11 tunnin sijaan meni vain tunti. Olenpa nopea neuloja... No, otin käyttöön pari kulunutta neulesormikasta sekä vanhan poisheitetyn puuvillatakin ja leikkelin niistä kaistaleita, jotka sitten pujottelin kuten edellisessä postauksessa. Kaistaleet kiinni pienellä liimatipalla. Kämmenpuolet sormikkaista (hyvin kuluneet ja pinttyneet ) päätynevät oikein kuluneeksi peitoksi jollekin sellaisella henkilölle, jota en vielä tunne.
Tässä tulos:

Peitto ompelulangasta

Kun sai Marian Nukkekoti Väinölän vuosi-kirjan, pitäähän sieltä ohjeita käyttää. Niinpä neuloin kaitaleista peiton, jälleen ompelulanka kolminkertaisena, sitä lankaa kun riittää tulevillekin sukupolville ja ohutta villalankaa ei ollut. Reunojen kanssa oli hieman ongelmia, ne kun tuppas kiertymään ja jouduin prässäämään höyrysilitysraudalla.  Valmista kuitenkin tuli, aikaa meni noin 11 tuntia, mutta kukapa tässä tunteja laskee, kun on kivaa tekemistä. (Nopeammin kudoin lapsenlapselle, 7 v, sukkaparin).

Missä toinen saapas?

Heti uuden kirjan (Malmström: Nukkekoti Väinölän vuodenajat) ohjeet käyttöön ja aloitus tietysti sieltä minulle vaikeimmasta päästä eli kengistä, kuinkas muuten. Yksi kenkä näin alkuun, voi olla, että Maikki etsii toista loppuelämänsä.

Korkkarin päälle yrittää vetää... Oks vähän iso?

 

Ei ihan aitoa kontiota taida olla... Kangas säästynyt jostain 25 vuoden takaa, eli älä heitä mitään pois!

Pohja vain pahvia, yhden pohjan takia en viitsinyt laittaa uunia päälle ja kenkä piti saada valmiiksi heti! Heijastinnauha on vain paperia, joka maalattu hopealla.

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Jokin huonekalu

 Joskus on "pakko" tehdä jotain sellaista, josta ei tiedä yhtään, minne sen laittaisi. Tässä yksi sellainen. Malli  täältä.

 

                                              Maikki testatkoon istumamukavuuden.

Paspispahvia, grilli- ja takkatikkua ja jotain ohuempaa pyöreää tikkua käytetty.

Ompelulankaneulontaa

Ohuesta kolminkertaisesta ompelulangasta neuloin Maikille puseron, jossa olevinaan kolme palmikkoraitaa edessä. Pääaukosta on pakko tehdä aika suuri, jotta puseron saisi poiskin päältä.

Kaulaliinankin sai hän. Voi noita koiria,antakaas nyt istua rauhassa...

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

Matkalle

 Mihinkäs se Kerttu on lähdössä? Matkalaukku pullollaan, lentolaukku ja olkalaukku täynnä tavaraa.
Taksia kuulema oottelee. Malagalle lähtee, siellä on ystävä talvea viettämässä, pari viikkoa aikoo katsella Espanjan nähtävyyksiä. Uusi leninkikin on päällä, ja hattukin kutreilla.

 (Laukut tehty pahvin päälle, ei avattavia. Hattu virkattu ompelulangasta.)

Lipasto Kertulle

Eilinen päivä meni tätä lipastoa väsätessä (täksi päiväksi pitäisi työhuoneeni ovi lukita, että jotain muutakin, siis isossa koossa, saisi tehtyä). Kertun huoneeseen yläkertaan.

Alkuvaihe (paspispahvia ja kahvitikkua). Peili menee vaihtoon, kunhan löydän paremman materiaalin.

Lopputulos :( Oikeesti on paremman näköinen kuin kuvassa.. Malli Maria Malmströmin Nukkekoti Vänölän tapaan- kirjasta.
 Taidan jatkossa tehdä puusta huonekalut, jotenkin pienenpienet laatikot paspispahvista ei näytä (minulle) onnistuvan siististi. Keskimmäinen laatikko avautuva (miksikähän, ei sieltä mitään nää, kun tulee jonnekin huoneen perälle)

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!