tiistai 13. lokakuuta 2015

Palataanpa vielä Hiirulaan

Sitä luulee talon olevan valmis, kunnes menee lupaamaan sen näyttelyyn. (Suuri Snadi: Eläimellistä menoa). Siitä vasta hommaa syntyi...
Ne sähköjohdot... Hirveä sekava mytty tuossa kapealla seinällä. Kun ei ole järjestelmällinen rakentaja, joutuu pulmiin jälkikäteen. 


Ja tuo yksi lamppu ei pysy katossa... Millä kummalla sen kiinnittäisi, liimaukset pettää.

Johtosekamelskalle yritin löytää jonkin ratkaisun. Mies juo joskus konjakkia ja minä säilytän ne pyöreät pahvikotelot. Siis sellainen nyt käyttöön. Lopulta siitä piiloon jäävästä seinästä tuli tällainen. Katsoin sen hiiriperheelle sopivaksi...

Tuolla vihreän pömpelin sisällä on ne johdot, just mahtuivat. Pakettipaperia seinälle, pahimmat sotkut piiloon. Hah.

Ylin vinttikerros oli jäänyt vähän vaiheeseen, Peetu-poika halusi pois tyttöjen huoneesta (liikaa kikatusta) ja sai leikkitilaan oman huoneen. Yläkerta näyttää nyt tälle.


 Kauan sitten tekemäni pulpetti sai uuden maalin pintaansa ja pääsi nyt Peetulle.

Tytöille tuli hieman lisää tilaa, mahtui pieni lipasto ja sen yläpuolelle Ainon valmistama mekko. (Joulukalenterivaihto)

Nyt on talo tyhjennetty kaikista irtonaisista osista ja jännitys kasvaa: kestääkö tikkujen liimaus näyttelyyn asti vai tuleeko perille tikkukasa? Talo on kiinnitetty vanhan syntetisaattorin puretulle osalle, ruuvattu kiinni useista kohdista.


                         Ehkäpä tapaamme viikonloppuna!

2 kommenttia:

  1. Kokeile sinitarralla jos lamppu pysyis paikallaan! ;)

    VastaaPoista
  2. Tää on niin tultava kattomaan!

    VastaaPoista