maanantai 16. tammikuuta 2017

Nukkeja - naisia tällä kertaa

Miesnukkeja, ja erityisesti sellaisia vanhahkoja, on mukava tehdä. Mutta pitäähän naisiakin olla, eikä aina niitä mummoja. Tässä tuoreimpia.

 Nuori nainen punaisine hiuksineen



Neuleissa olen jakanut tavallista lankaa niin moneen säikeeseen kuin sieltä löytyy, punaisen neljään osaan, sinikirjava oli ohuempaa, se kahteen osaan. Tämä kirjava lanka olisiko ollut saksalaista alkuperää, mukava neuloa myös tässä koossa.

Ja kun kerran naisia ovat, pitää kokoontua joskus juoruilemaan. Nyt on menty Marjan asuntoon, mutta talon emäntää ei näy (taisi mennä kasvoleikkaukseen :)). Pöytäkin on katettu vain neljälle, hmmm...


Oikeanpuoleisimmalla, siis tuolla nuorella naisella on nahkahame, jonka tein monia vuosia palvelleesta sormikkaasta. Tämän helpompaa ei vaatteen teko voisi olla, yksi liimattu sauma takana.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Koiria neulahuovutuksella

Kokeilin tätäkin, kaksi pystykorvaa ja saksanpaimenkoira. Mitä pienempi eläin, sitä vaikeampi tehdä, ainakin minulle. Pystykorvan koko etujalan varpaista korvan kärkeen 5,5 cm.

 

perjantai 6. tammikuuta 2017

Näin teen neulahuovutuksella eläimiä

Laitan tähän kuvien kera minun tapaani tehdä huovutuseläimiä, ammattilaiselle tapani ei ehkä ole se oikea. Tänään tein yhden ponin lisää.

Huovutusvillan lisäksi tarvitaan neulahuovutuksessa tietenkin huovutusneula, näin pieniin juttuihin käytän kaikkein ohuinta neulaa. Huovutusalustaksi tarvitaan esim. vaahtomuovipalaa. Liian kovaa ei kannata neulalla pistellä, se katkeaa aika helposti. Ja sormiakin kannattaa välttää laittamasta tielle.

Laitan ponin vartaloon palan jotain muovia jostain paketista, se on sen verran pehmeää, että neula ei mene siitä rikki. Muotoilen sitä hieman vartalon mukaiseksi.(Tuo vieressä oleva pala ei ole muotoiltu, tosin en sitä paljoa muotoile). Vartalon mallin katsoin netistä, etsin sieltä ponin sivukuvan, kopioin sen power pointiin ja pienensin tai suurensin sitä kokoon 1:12. Piirsin sen sitten paperille. En ole oikeassa elämässä missään tekemisissä hevosten tai ponien kanssa. Poneilla näyttää olevan melko tukeva tuo vartalo, maha vähän pömpöttää ja selkä notkolla, kaula suht tukeva ja jalat lyhyet. No ponejakin on monenlaisia.

Kaulaa ja päätä muotoilin hieman askartelupunoksella, jalkoihin käytän piippurassia sisälle.


 Villaa on kääritty ja  tökitty muovimöykyn ympärille. Jalat jo osapuilleen paikoillaan ja villan kanssa kiinnitetty vartaloon. Etujalkoja työnsin hieman tuon muovin sisään yläosasta.

 Kaulaan ja päähän laitoin hieman vanhojen tyynyjen sisältä otettua vanua ja kieputin hieman lankaa ympärille.
 Tässä vaiheessa ei kyllä arvais poniksi.

 Halusin valko-ruskean ponin, joten nyt ruskeaa tikuttelin valkoisen villan päälle.

 Jalat on oikeilla hevoseläimillä hoikat, mutta näillä villaisilla väkisin paksummat, mutta jotenkin ne sopii tähän tapaan tehdä eläimiä.
Villaa kannattaa tökkiä aika tiukaksi ja samalla muotoilla vartaloa.

 Kavioihin laitoin tällä kertaa harmaata villaa. Turpa sai mustaa villaa.
No eihän näillä oikein kavioita ole, hmmm.

 Korviin menee tosi vähän villaa, osa kannattaa jättää roikkumaan, sillä kiinnitetään korva päähän.

 Minulla ei ole oikein mitä laittaa harjaan ja häntään, löysin tuollaista karvakangasta kätköistäni ja se saa toistaiseksi kelvata. Oikeastaan omasta mielestä se sopii ihan kivasti näille. Mohairia ostin ennen joulua, ehkä sitä pitää taas yrittää laittaa, on aika ikävä materiaali käsitellä.

 Kaviot vois vielä kehitellä jotenkin eroamaan jaloista. Pitää miettiä. Silmät vielä päähän pienen pienestä villatuposta. Sieraimet vois myöskin tikuttaa. Ehkä suuta. Tällä ei ole.
Maha olis ehkä saanut vähän pulleampi olla ja selkä notkompi, kyllä ne vähän onkin lopulta verrattuna tähän vaiheeseen.

Uusin ponini pääsi kavereiden jatkoksi.




tiistai 3. tammikuuta 2017

Neulahuovutusta, taas

Hevosia syntynyt muutama 1:12 kokoon. Neulahuovutusta edelleen.


 
 Nämä hepat lähtivät jouluksi lapsenlapselle lahjaksi.



Lapsenlapsi halusi mummin tekevän kaverilleen syntymäpäivälahjaksi hevosen, no, niinhän minä tein.

 

 Tänään syntyi poni, netistä löytyi niin ihanan näköisiä poneja, että aattelin jatkossa tehdä niitä. Nukkelapseni haluavat kaikki oman! (Itsellä ei ole juurikaan kokemusta hevosista eikä poneista. Lapsena kotonani oli hevonen, sellainen ruskea työhevonen ja Islannissa kerran ratsastin ponilla, se oli aivan hirveää, ei enää ikinä. Se oli sellainen iso ja vihainen, huh).

Saakohan tämä pikku neiti kuitenkin tämän omakseen?

UUDET LUKIJANI TERVETULOA!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kyläilyä Severin kodissa

Severi on innoissaan uusista tuttavuuksista, kylällä asuu monta samanikäistä ukkoa, joten heitä voisi näin joulun alla kutsua laulamaan joululauluja ja syömään joulupuuroa.

Severi on jo laittanut joulukuusen ja jotain muutakin pientä jouluntuntua tuomaan.

 

Nyt vieraita tulee niin paljon, että paras viedä osa olohuoneen tavaroista toisaalle, että kaikki mahtuisivat istumaan.

Jaakko saapui viimeisenä ja ihmettelee, minne istumaan. Jostain on Severi haalinut lisää istuimia, kyllä kaikki mahtuu, kun sopuisasti ollaan.


 


Severi ottaa kitaran kainaloon ja aloittaa

Jouluyö, juhlayö
päättynyt kaikk' on työ

Ja kaikki yhtyvät lauluun, sillai miehekkään möreästi.



 Paavo rakastaa joululauluja - niitä voisi laulaa vielä joulun jälkeenkin.





 Reiska ei tunne oloaan kovinkaan mukavaksi tonttulakki päässä, mutta Mannelle sopii kaikki, KAIKKI!

Kun on laulettu piiitkä tovi, alkaa nälkäkin kurnia vatsoissa. Severi on keittänyt ison kattilallisen joulupuuroa ja niinpä porukka siirtyy (vielä keskeneräiseen) keittiöön pöydän ääreen. Tiukkaa tekee taas mahtumaan, kun on seitsemän raavasta miestä. 





 NÄIDEN HERROJEN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2017

lauantai 17. joulukuuta 2016

Hevonen neulahuovutuksella - ja Peppi ystävineen

Pitkästä aikaan neulahuovutusta - sepä olikin yhtä hauskaa kuin ennenkin. Tällä kertaa syntyi Pikku Ukko eli Lilla Gubben, Peppi Pitkätossun tarinoista. Myös kirjan lapset, itse Peppi Pitkätossu sekä Annika ja Tommi valmistuivat lopultakin. Tuntevetkohan nykylapset paremmin kirjan vai siitä tehdyn tv-sarjan? Tuota vähän pohdin, kun mietin, miltä lapset näyttäisivät. Kirjassa ja sarjassa aika ristiriitaista, esim. Annikasta sanotaan, että vaalea kihara tukka, sarjassa ruskea polkkatukka, pitää pumpulimekkoa, sarjassa yleensä housut ja lyhythihainen pusero. Minä käytin taiteilijan vapautta ja tein oman pääni mukaan...




Ja vielä Peppi, minun Peppini näyttää tältä: räväkän punainen tukka, pisamoita ja vaatteet - no tuollaiset ne nyt on. Kengät ovat kuvassa lyhyemmältä vaikuttavat kuin todellisuudessa.


torstai 15. joulukuuta 2016

Mitähän täällä puuhataan?



 
 Reiska, Olavi, Severi, Manne, Paavo ja Jaakko. Tulivat kuulemaan uutisia Jaakolta. Mitähän miehellä mielessä, kovin on salaperäinen. 

 

Tuota... Hmm... Kun... Tämä talo..


Olavi ei oikein jaksais enää oottaa. Sano jo.



Ja Jaakko alkaa kertomaan, varovaisesti.
    
                                   Tässä talossahan asui nuori nainen, mutta          kuten  näette, pois  on  lähtenyt. Ja minulle tätä tarjottiin, josko kauppaa... Ainahan minä kaupasta olen haaveillut... joo joo... ei tartte nauraa...



Ei Manne sille nauranut, hän on innoissaan! Jaakko kauppiaaksi! Ja miehän meen het auttamaan!



 Kovin on tapetit repeilleet, uutta pitää laittaa, tuumivat Olavi ja Severi.  Kyllähän me...



 Reiska ei vielä innostu. Kauppiaaksi, mokoma ajatus. Mitä hän nyt myisikään. Ja kovasti olis tekemistä tässä talossa, muuttaa nyt kaupaksi...


 Porukka on noussut yläkerran pikkuruiseen huoneeseen. (Miten, edellisellä asukkaalla oli vain köysitikkaat ylös, niitä ei enää näy). 
 - Toimistoa tarvitset, pitäähän ne laskutukset ja tilaukset jossakin hoitaa. Kyllä täällä mahtuu, tuumaavat miehet.

 

Yes, Jaakosta kauppias! Olavi on ainakin riemuissaan, pääsee varmasti kaveria auttamaan. 


Kannattaiskohan vielä miettiä, Reiska ei olisi aivan varma ajatuksesta.




Tämä ns. Sininen talo ei enää vanhassa muodossaan jaksanut innostaa, päätinpä miesten puolesta tehdä siitä jonkinlaisen kaupan. Katsotaan, mitä mahtaa kehkeytyä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Koiran karvaa

Lapsia tarvitaan tulevaan projektiin. Tämä pieni poika (n. 9 cm, vastaa siis 1:1 koossa 108 cm:n kokoista lasta, siis 4-5 vuotias) sai hiukset ystävän koiran karvoista. Varsin käyttökelpoinen aines ainakin lasten hiuksiin.

 

Tässä vielä tummaihoiset äiti ja lapsi. Sekoitin Super Sculpey-massaan hivenen ruskeaa fimo-massaa, hieman pienempikin määrä olisi riittänyt. Näiden hiukset ovat mustaa huovutusvillaa.