maanantai 11. kesäkuuta 2018

HIRVITTÄÄ - kilpailutyö

Kolme miestä istuu nuotion ääressä. Punaiset pipot ja huomioliivit. 

Mukana on myös koira. Se on selvästi havainnut jotain...

 
Miehet eivät ole lainkaan vielä huomanneet tuijottavaa katsetta.

Juu juu...älä nyt hermostu... tullaan, tullaan...ei oo hirviä näkynyt...


Ehkäpä kohta hirvi huomataan.

Tämä pieni A4 kokoiselle pohjalle tehty työ on minun ja Sirkan yhteinen työ, joka osallistui Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien julistamaan kilpailuun aiheena Leirielämää.

 No satuimme voittamaan tällä työllä :).

Työn piti mahtua kopiopaperilaatikkoon ja siitä piti löytyä seuraavat asiat: hiuspinni (pyssyssä), korvakoru (makkarat Kabanossi-paketissa), hammastikku (pyssyssä), grillitikku (puiden sisällä tukena) ja postimerkki (raitavillapaitamiehen alla olevassa repussa).


Miehet ovat minun tekemiä samoin neulahuovutetut hirvi ja koira. Nuotio on myös huovutusvillaa. Sirkka uurasti puut ja paljon muita pieniä yksityiskohtia. Häneltä tuli myös idea tähän työhön. Täytyy myöntää, että hirvenmetsästys on minulle aivan outo juttu, Sirkka hieman enemmän tiesi, koska hänen miehensä harrasti sitä.  Monta hauskaa hetkeä vietimme työtä koostaessa.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Severin talo valmistuu - huokaus

Niin paljon viritelmiä mahtuu tähän taloon, mutta melko valmista alkaa olla, kun ei katso toiselle sivulle eikä parvekkeen alle. No mihinkäs tässä kiire.

 Talo seinien kanssa. Katolla on aurinopanelit (vanhasta liesituulettimesta). Katto on toistaiseksi ainakin pelkkää tapettia, ehkä kun taas on puhtia, laitan kunnon katon. Seinät on maalattu kalkkimaalilla, samoin hieman eri sävyllä parvekkeen kaiteen osat sekä aita.


Nukkekodissa on ongelmana tietty se, että seinät täytyy jotenkin saada auki, jos sisälle mielii kurkkia. Tein omalaatuisen ratkaisun, kun halusin tuon pienen terassin tuohon etuseinän eteen.

Seinän alaosassa on lista, johon seinä menee sisään. Tässä vasen puoli on nostettu pois.

Oikeanpuoleinen seinä on jaettu kahtia. Alaosa nousee suoraan ylöspäin pois.


Yläosa kiinnittyy oikealla puolella seinässä olevaan kapeaan listaan. Näkyy kuvassa sohvan vieressä maalaamattomana.
Myös etuosan terassi on irrallinen. Siihen kiinnittyy se lista myös, johon seinät solahtavat. Ne pysyvät pystyssä ilman muita rakennelmia. Kaikki tämä aiheuttaa sen, että nurkat ovat vähän epämääräiset, mutta sitähän minun taloni muutenkin ovat :).

Vielä yksi kuva valojen kanssa. Sitten seuraavaksi varmaan kokoontuukin joukko vieraita tutustumaan Severin taloon..


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Severin kotona

Aloittelin lähes kaksi vuotta sitten rakentamaan Severille taloa, mutta kovin hitaasti se on edennyt, monta muuta projektia tuli väliin. Nyt muutaman päivän olen viettänyt rakennustyömaalla, sisältä alkaa olla melko valmista (ainahan sinne uutta ilmaantuu tietenkin). Talon eteen aattelin tehdä seinän, jonka saa nostettua pois, kun pitää päästä sisätiloihin. Homma on vielä kesken, mutta jotain tällaista siitä tulee. Etuseinän eteen tulee kapea terassi, jolloin alhaalla oleva lista, johon seinä menee sisään, jää muun rekvisiitan alle piiloon. Tästä enemmän myöhemmin.


Palataanpa sisälle. Koko talo ensin ilman valaistusta.
                                                                   
     Ja sitten valaistuna, kuvissa valot vääristää värejä.

Sitten hieman lähempää kuvia, ensin yläkertaa, jossa on Severin olohuone, nukkumistila sekä pieni lukunurkkaus. 



Aukko kuvassa keskellä on portaiden aukko, kaiteet puuttuu, toivottavasti Severi ja kaverit osaavat olla varovaisia. Kyllä ne kaiteet tulevat, joskus.



Alakerrassa on eteinen ja keittiö. On siellä vessa-pesuhuonekin. mutta se on vielä täysin laittamatta.

Kaiteet portaikosta puuttuvat vielä, no Severi osaa mennä varovasti .

                 Severi peilaa, hmm, oiskohan aika leikkauttaa tuota tukkaa. Äh, antaa hulmuta vaan.


Keittiössä näyttää tältä, penkki pitää pöydän ääreen saada, kun niitä vieraita näyttää kovin usein olevan jopa syömässä tai ainakin kahvittelemassa. (Ai niin, ei oo kahvinkeitintäkään vielä)




 Suuri punainen kaappi on lähes 40 vuotta sitten valmistunut, mieheni tekemä. Tämä Severin koti on sille oikea paikka (samoin yläkerran keinutuoli)

Jahas, Severi on näköjään saanut pari kylän miestä vieraaksi, kuinkas muuten.


(Severi on eläkkeellä oleva biologi, vaimoa ei näytä olevan)

tiistai 27. helmikuuta 2018

Hiiri neulahuovutuksella ja nukkeja

Pitkästä aikaa kokeilin taas neulahuovutusta ja lempieläin eli hiiri. Kun ei ollut sopivan väristä villaa varpaisiin, tein ne huopakankaasta, jonka kovetin erikeeperillä. Hiiriherra tällä kertaa.

Ja tietysti myös nukkeja ja taas vanhoja, kuinkas muuten. Yritin tehdä tosi vanhoja, sellaisia  80 - 95 vuotiaita :).
                                                     Tämä herra sai nimekseen Aarno.


 Ja rouva on Helvi, puettuna silkkikashmirneulepukuun. Ja kangas tähän vaatteeseen löytyi jo poisheitetystä neulepuserosta, sen hihasta.

                                               Aarnolle kätköistä paita, housut ja villatakki.

Lapsenlapsen kanssa teimme yhdessä nukkeja hänen talvilomallaan, vasemmanpuoleinen on hänen tekemänsä (lapsi on 10 vuotias). Hieman autoin vartalon teossa, muuten selvisi pelkillä ohjeilla.

Yksi lapsinukke sai kengät. En koe olevani oikein kenkien tekijä, mutta pitihän kokeilla. Hieman isoille näyttää, muta pienemmät ei olisi menneet jalkaan :).

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Villapaitaa ja -takkia

Kun sain yksiöni vietyä pari viikkoa sitten pois, takki oli aika tyhjä ja aattelin, ettei mitään pientä pitkään aikaan...

Seuraavana päivänä tartuin jo pieniin puikkoihini ja alkoi syntyä näitä villapaitoja ja villatakkeja. Eikä loppua näy.

Miesnukkeni pääsivät ensin mannekiineiksi.



Joistakin puuttuu vielä napit.
Ja sitten naisekin saaneet muutaman villaisen. Kahdessa niistä on valepalmikkoa edessä.

                                                                                  
                               

Vielä riittää lankoja muutamaan puseroon.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Uusi yksiö Vapriikin museoon Tampereelle

Minulla on ollut kohta kaksi vuotta yksiö Tampereella Vapriikin museossa, osana Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloa. Kerrostalo jää museoon vakituisesti, mutta minä päätin vaihtaa  yksiön uuteen. Tätä uutta yksiötä olen tehnyt pari viime kuukautta, nyt se alkaa olla valmis eikä yhtään liian aikaisin, se pitää nimittäin toimittaa maanantaina museoon.
Tästä tuli hyvin erilainen sisustukseltaan kuin edellinen, siellähän asuu boheemisuuteen taipuvainen nuori Sandra, hyvin värikkäässä ja no, ei kovin siistissä kodissa.

Tässä on Katariina Kallio, uuden yksiön onnellinen asukas.
Katariina on viisikymppinen biologi. Hän on työskennellyt kymmenisen viime vuotta kaukana Suomesta, Galapagossaarilla Darwinin tutkimusasemalla, ja siellähän tutkitaan erityisesti jättiläiskilpikonnia. Nyt hän on palannut Suomeen ja asunut pari kuukautta tässä pienessä yksiössä.

Pieneen yksiöön mahtuu vain tärkeimmät huonekalut. Kirjakaruselliin tärkeät kirjat, Katariina lukee mielellään, monenlaista kirjallisuutta. Työpöydät tarvitaan myös, nyt Katariina kirjoittaa julkaisuja ja artikkeleita lehtiin. Koska ompelu kuuluu harrastuksiin, tarvittiin pöytätilaa vielä ompelukoneellekin.

Työpöytien yläpuolelle hän laittoi kuvia Galapagossaarten eläimistä, suuri kilpikonnakuva tärkeimmästä tutkimusaiheesta ja muita alueen kuuluisia eläimiä. 

 Yksiöön ei mahtunut sekä sänkyä että sohvaa, niinpä Katariina päätyi vuodesohvaan. Värikäs torkkupeitto on hänen itsensä virkkaama.

 Mitähän Katariina mahtaa neuloa?

Tauluja pitää olla, niistä Katariina tykkää, siskontytön maalaama luolaeläintaulu on kaikkein mieluisin.



Tässä vielä olo/makuuhuone kokonaisuudessaan.

Keittiö on myös pikkuruinen, mutta eipä yksi ihminen niin suuria tarvitse.
 
 
 
Vessaan mahtuu juuri tärkeimmät. Oma pyykkikone piti saada mahdutettua, onneksi vessassa oli vain suihku ennestään. Vessan sininen värimaailma poikkeaa hieman muista huoneista, mutta se ei Katariinaa haittaa, sinivalkoinen on ihan kelvollinen, tuumii hän. Oranssi-vihreäraitaisesta matosta saatiin pieni väripilkku vessaan. Katariinalla näyttää olevan kovin siisti vessa, irtotavaroita ei kuljeksi lavuaarin reunalla eikä lattialla.

Eteiseen pääsee kurkistamaan vain keittiön oviaukosta sitten, kun se tulee paikalleen kerrostaloon. Nyt vielä käytävän oviaukosta näkyy, kun ovea ei vielä ole.

 
 
Tässäpä minä nyt istun, Katariina Kallio. Viikonloppu alkamassa, villasukat jalassa, kirja odottamassa, televisiosta tulee varmaan jotain kivaa katseltavaa illalla. Tai sitten, pitäisikö kutsua naapuri iltakahville?

Yksiössä on lähes kaikki itse tehtyä, olo/makuuhuoneen liukuovilipaston olen saanut samoin kuin kangastyynyt sohvalla ja nojatuolissa (virkatut minun tekemiä). Villasukat Katariinan jalassa ovat taitavan Maijan kutomat. Vessan pytty ja lavuaari kuuluivat pakettiin. Galapagossaarten kuvat ovat minun ottamiani, luolaeläinmaalaus on pienennetty tyttäreni maalaamasta taulusta.