Matias ja Johannes - talon rakentajat

  Niin, olen Matias, myyrä, itseoppinut timpuri.

 Tässä on ystäväni Johannes, tuommoinen laiha hiiri, mutta aina valmis auttamaan eikä oo peukalo keskellä kämmentä hänelläkään. Oivallinen mies on!


















Kuulin siitä ikävästä tapahtumasta keväällä, jossa ystäväni hiiriperhe menetti sen kotinsa. (Siis mikä ikävä tapahtuma? En minä ole kuullut!). Huono rotiskohan se pikkuruinen koti siellä joen varressa oli, mutta koti kuitenkin. No kun minulla tätä joutilasta aikaa on ja ikäni olen puuta naputellut, kysyin tuolta Johannekselta, jos rupeais kaveriksi ja rakennettais yllätyslahjaksi uusi talo perheelle. Tässä sitä on nyt sahailtu ja vasaraa heiluteltu, talo on vinttiä vaille valmiina (luulee Matias, minä tiedän paremmin, ei ole todellakaan).

 Tapetteja on laiteltu, mitähän tulevat talon asukkaat niistä tuumii?


 Tässä minä maalaan ikkunanpieliä. Tämmöset ikkunat me Johanneksen kanssa laitettiin, Toivotaan, että Amalialle kelpaa. Ja Aapelille.

(Hiirivanhemmat ovat siis saaneet nimet, lopultakin!)

 Tähän alakertaan aateltiin sellaista keittiön tapaista. Tuonne taakse pitää muurata uuni ja hella.

 Tuossa Johanneksen selän takana on ovi, siitä pääsee nopeasti ulos... No joo, siihen me rakennetaan parveke!


Tähän yläkertaan aateltiin semmoista oleskelutilaa, takkaa, nojatuoleja... Ja vanhemmille makuutilat.


Kovin pieni tämä talo taitaa olla, sentään neljä vikkelää lasta jaloissa. No, pienin vielä kapaloissa.
Tuonne vinttikerrokseen tehdään vielä lastenhuone, ja katto tietenkin.

(Talo on vielä kahdessa osassa. Luulenpa, että keskelle tulee lisäosa, johon portaaat yläkertaan. Tai... tai... tai... Talo voi muotoutua vielä moneen kertaan. Sytyketikkuja on kulunut sievoinen kasa, mutta talo on pystyssä, suht tukevakin, mutta ei kyllä siedä oikeilta talon rakentajilta lähikatselua. Mutta nousee naisimmeisen voimin, joka ei ole koskaan mitään tämän alan töitä tehnyt.)