lauantai 24. toukokuuta 2014

Hiiritalon koekasausta

Seiniä, lattioita, pohjamaalausta. Kesken tietenkin, seiniä ja lattioita puuttuu, yksi kerros ja kattorakennelma kokonaan vielä tekemättä, mutta hiljalleen. Olen vaan niin malttamaton luonne, pitäis saada nopeasti valmiiksi, eikä tämä todellakaan tule.

 Ulko-oven päälle pitää rakentaa seinää, ehkä ikkunallinen. (se ulko-ovi on tuossa keskellä hyvin tummana).Talon keskikerrokseen tulee parvekeseinä oikealle (ylin kerros kokonaan tekemättä, ehkä teen sen vinttikerrokseksi, johon tulee makuutilat. Ehkä, en todellakaan vielä tiedä... Talon lopullinen ulkonäkö on minulle yhtä arvoitus, kuin katsojillekin.)
 Yläkerran vasen puoli vasta pohjamaalattu.
 Sisätiloja tapetoitu, taloon katsotaan sisälle takaa, jonne en tee seinää. Oikealla oleva seinä tulee seinää vasten, jos alustan pyörittely ei onnistu. On siis tarkoitus laittaa pyörivä alusta... Kun eteen haluan sen pihan ja talon toiselle sivustalle. Talon oikea ja vasen puoli ovat vielä irrallaan ja ehkä tulevat hieman eri korkeudelle. Alakerran lattia on kovin tumma, sen ehkä hiiriäiti vaatii uudelleenmaalaukseen, kunhan kotiutuu. Siihen menee vielä viikko, kaksi, kolme, neljä... Viimeistään syksyllä, jos sitä ennen ei ole koko talo hävinnyt talojen taivaaseen.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Pakko jo kokeilla...

Olen väsäillyt viime aikoina yhtä sun toista hiiritaloon. Lattioita sytyketikuista, ikkunoita ilotulitusrakettitikuista ja muusta epämääräisestä aineksesta, kukkia (hortensioiden valmiiksi saattaminen kestikin vain puoli vuotta pyöreästi), kaapin syketikuista, mistäpä muustakaan, ja ovikin tuli ensimmäisenä valmiiksi, siitähän sitä sisään tullaan.

Ei ole ihan helppoa olla nyt arkkitehti, taloon pitää saada nimittäin kunnon julkisivut, jotka ei sitten tietenkään aukea, kun pitää saada myös kunnon piha-alue (kiitos vaan muutamat teistä, joiden pihat ovat olleet niin ihania, että minuunkin on tarttunut vimma tehdä piha), joten talo on tehtävä pyöreälle alustalle, jotta takaa voi sinne katsella ja se taas meinaa, ettei pinta-ala saa tulla kovin suureksi. Ja kun en halua sitä suorakulmaistakaan vaan nurkkia pitää löytyä joka lähtöön. Saas nähä, kuinka akan käy lopulta...
 Muutama kuva.

 Tältäköhän sen pitäis näyttää? Pitäähän sitä jo mallailla...                 Jokainen ikkuna on sitten erilainen... Tähän tilaan pitäisi mahtua uuni, hella (vanhanaikaiset) ja suuri ruokapöytä kuusine tuoleineen.. Yläkertaan oleskelutila ja vielä ylemmäs makuutilat.



 Sytyketikut käytössä. Kaappi tulee hiiritaloon, ei kartanoon, joten se saa vähän vinksottaa. Laitan avautuvia laatikkoja ja ovia vain johonkin, niihin, joita ehkä availlaan, kaikkeen ei elinaikani riitä.








Pitihän niitä joitakin tavaroita jo asetella, vaikka nuo eivät olekaan niitä lopullisesti sinne tulevia. Eikä äitihiiri vielä todellakaan edes tiedä kaapista mitään...


Ulko-oven materiaali tuli jostain puretusta pikku korista, kukat tietenkin perinteisesti maalarinteippiä.

Ja kun kasvimaakin pitäisi tehdä...

Onneksi kesällä on aikaa mökittömällä ja puutarhattomalla.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Tikkaat arvontavoittona

Olinpa onnekas, Merjan blogissa olleessa arvonnassa sain nämä upeat tikkaat ja maalipurkki vielä lisänä. Tikkaita ei minulla vielä ollutkaan, joten ihan tarpeeseen tuli.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Untako vain?

Jaska kurkkii hieman hermostuneena Mirkun ompelunurkkaukseen. Uskaltaisko kysyä vai nauraako se minulle? Pakko uskaltaa...

                                  "Mirkku, kävikö meillä hiiriä? Halusko ne meidän kodin?"



Mitäpähän Mirkku vastannee...

Eteisestä lohkaisin Mirkulle pienen ompelunurkkauksen, johon Jaska omakätisesti sahaili pöydän ja hyllyjä. Ei ole poika kovin kätevä käsistään, mutta Mirkku on ikionnellinen omasta nurkkauksesta.

Yhden pääsiäismunan sisuksesta löytyi juuri sopivan vihreä lampunvarjostin..

tiistai 6. toukokuuta 2014

Miniryhmän tuotoksia

Järvenpään miniryhmä kokoontui taas eilen, nyt väkersimme kieli poskessa kastelukannuja, iso kasa niitä syntyikin. Osa on vielä keskeneräinen, maalaamaton, mutta näytetään tuotokset silti. Joku taisi tehdä kaksikin...


 Lisäksi meillä oli kotitehtävänä keksiä jotain pääsiäismunien sisällöstä. Monenlaista oli syntynytkin: grillejä makkaroineen, korituoli, kori, lampunvarjostimia... Ja joku oli keksinyt käyttää muoviosan sisältöäkin.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Voisko tää olla meidän koti?

ÄITI       ISÄ
tää on just meille sopiva!

Mut kuka on tuo setä, joka nukkuu tuolla sängyllä? Sillä on koira, saanko minäkin koiran?



   
Tule pois sieltä pianon äärestä,
 ei se ole meidän!





 









Tää keittiö, voi, on se aivan liian pieni meille...
Tuolejakin liian vähän ja niin pikkuruisia...
Huomaisikohan kukaan, jos maistais vähän pullaa?

 




Hei, kuka sä oot? Onks tuo sun ompelukone?









Taitaa kodin etsintä jatkua yhä...

torstai 1. toukokuuta 2014

Näin tein hiireni

Pidän itseäni kyllä huovutuksen saralla vielä aloittelijana (ensimmäinen (onneton) tekeleeni valmistui joskus ennen joulua), mutta kun on kauniisti pyydetty laittamaan ohjeet, niin tässäpä sellainen hiiriohje, jollaisen olen itse tehnyt.

Tarvitset huovutusvillaa (yllättävän vähän 
kuluu), huovutusneulan, sen kaikkein
 ohuimman ns. viimeistelyneulan,
 piippurassia vartalon sisään
 ja raajoihin.   Huovutusalustaksi 
vaahtomuovipala.   Musta väri tulee minulla silmiin ja nenänpäähän, kun minulla ei ole mustia helmiä, olen maalannut muun väriset helmet mustiksi.                            
Tämä ohje on noin 9 cm kokoiselle hiirelle.

 Katkaise piippurassista noin 10 cm pala vartaloksi ja pääksi, etujalkoihin 3,5 cm ja takajalkoihin 5,5 cm sekä häntään 9 cm pitkät pätkät.
Taivuta vartaloon tulevaa piippurassia hieman pääksi (katso kuva vasen piippurassi).
 Kiedo villaa vartalorassin ympärille ja ala tikuttamaan. Jos et ole ennen neulahuovuttanut, niin pistele varovasti, ettet pistele sormiin ja et katkaise neulaa.
 Etujalan alkua. Yritän tehdä jaloista ja hännästä mahdollisimman ohuet, joten kiedon vain ohuesti villaa piippurassin ympärille ja tikutan tiukaksi.
 Toinen etujalka valmis, toinen alussa. Toimi samalla tavalla takajalkojen ja hännän kanssa.
 Häntään olisi ollut hyvä jättää osa villasta tikuttamatta, jotta sen kiinnittäminen vartaloon olisi helpompaa. Mulla se näköjään nyt unohtui.
 Korvaan tarvitset tosi pienen määrän villaa. Tikuta ohueksi pyöreähköksi levyksi, jätä tuollainen viuhka tikuttamatta, sillä liität korvan päähän. Muotoile korvan malliseksi.
 Korvat päässä.
 Jalat kiinni vartaloon. Itse olen vielä ommellut jalat ja hännän muutamalla pistolla kiinni, pysyvät varmemmin, minulla kun ne kulkevat mukana jos missä. Olen taivuttanut takajalkoja aika lailla, jotta saan niiden ja hännän avulla hiiren pysymään pystyssä tuetta. Piippurassin ansiosta jalkoja, häntää ja päätä voi taivutella eri asentoihin.






Hiiri lähes valmis vasemmalla ja oikealla silmät ja nenäkin paikallaan. Tämä on siis noin 9 cm kokoinen, tuli hivenen suurempi kuin muut hiirilapseni. Aikuiseen hiireen vaan lisäät senttejä sopivasti piippurassiin. Ja jos tämä on ensimmäinen neulahuovutuskokeilusi ja tulos on mielestäsi jotain muuta kuin hiiri, älä luovuta heti. Tässäkin kokemus on poikaa.
Mukavia huovutushetkiä!