sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Löytyisikö koti täältä?

Kaunis ja lämmin huhtikuun sunnuntai, äiti- ja isähiiri kokosivat pesueensa ja lähtivät katsomaan, olisiko sopivaa tonttia tai kotia tarjolla.
" Mikäs kiire tässä meillä, voimmehan asua teltassakin, kun kesä on tulossa, kunhan syksyllä on katto pään päällä", tuumii äiti ja nostaa fleesehuopaan käärityn vauvan syliinsä. "Onneksi nuo toiset lapset ovat jo saaneet hamoset ja poika housut. Villatakit pitää kutoa, ei ne kesäillat niin lämpimiä aina ole", miettii äiti ja huutelee pesueensa kokoon, nyt matkaan.

Matkalla äiti nuuhkii joka kukkasen...



 Voisiko tähän rakentaa, järvenrantatontti olisi ihana..

Kai muitakin mahdollisuuksia löytyy, rantatontit ovat kovin kalliita, aina järkevä isä tuumailee ja ehdottelee paria paikkaa.

Kiven päälle? Sinnehän pitäisi rakentaa korkeat rappuset ja talvella ne olisivat kovin liukkaat.

Että puuhun, älä nyt isä hupsi.











                      

Äiti löytää mielestään paremmat paikat.

Jos laittais veneen istuimen alle, ei kai sitä kukaan huomaisi. Pääsisi välillä järvellekin...



Äiti, tuo on ROSKIS, ei sinne voi muuttaa!

Tuonne ei voi rakentaa, eläinten tuominen kielletty.



Kotipaikkaa ei vielä löytynyt, mutta lapset näkivät VALTAVAN SUURIA lintuja.



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hiirivanhemmat vaatetettu

Hiirillä ei ole hartioita, ei ainakaan minun hiirilläni. Vaatteiden teko oli hiukan  nykymuotisanoin haastavaa, mutta on nyt jotain päällä. Ehkä joskus vaihtuvat. Lapset ovatkin puolta pienempiä, saavat vaatteensa myöhemmin. (Äitihiiren hamekangas muuten samaa, kuin josta tein lapsilleni kilttihameet yli 30 vuotta sitten. Mitään ei saa heittää pois...)



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Hiiriperhe etsii kotia!

Isä, äiti ja kolme suloista lasta vailla kotia.

Kun on vain kaksi projektia kesken, voi hyvin aloittaa kolmannen.
Ihan eka minikoti yhdeksän vuotiaana oli pahvilaatikkoon väsätty huone oikeille hiirille, joita ei kumma kyllä koskaan ilmestynyt istumaan sinne lankarullatuolille...Paluu menneisyyteen ja laitetaan nyt varmasti asukkaat eli tehdään ne ensin.. Viisi hiirtä (välillä ne muistutti enemmän kengurua ja yhdessä vaiheessa ilmiselvä mangnusti kurkkimassa kukkulalla) huovuttamalla, yksi päivä ja kipeät hartiat, mutta nyt on hiiriperhe, tosin vielä ilman vaatteita, mutta ne ilmaantunevat tämän viikonlopun aikana. Ja kotikin on jo tuolla mielensopukoissa jonkinlaisena...

Hei, tässä me olemme:


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Nyt onnistuu leipominen!

"Olen saanut apupöydän, pääsen leipomaan. Voiko croissantit ja pullat paistaa yhtäaikaa?"


 

 Leipomukset taikataikinaa (oottaneet viimeistelyä ainakin kaksi vuotta ja oottavat ehkä vielä seuraavatkin...)
Pieni hyllykaappi paspispahvia ja apupöytä sytyketikkua ja jäätelötikuista jalat.



 Piano on saanut jakkaran eteensä. Ja narsisseja päälle (aivan liian suuria tähän kotiin, mutta kun ei ole pienempiä...)

Ihanaa keväistä pääsiäispyhää kaikille blogissani piipahtaville!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Musisointia

Mirkku on saanut  lapsuuskotinsa pianon ja Jaska kitaransa uuteen kotiin. Pianotuoli pitäisi saada, ei ole kiva soittaa tällaisella tuolilla ja tätä tarvitaan sitäpaitsi eteiseen.



Piano ja kitara on tehty pääasiassa pahvista, pianon koskettimet tulostettu netistä. Musta paiano on musta, ja hankala kuvata :(. Piano etsii vielä paikkaansa olohuoneessa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Jaska ja Mirkku touhunneet

Kovasti nuoripari yrittää saada kotiaan asuttavaan kuntoon, kylpyhuone + vessa on vielä kokonaan tekemättä, mutta muuten jo pystyy asumaan. Tässä mennään nyt:




 Keittiöön on saatu jotain lisää: kaihdin ikkunaan, taidetaan elää kesää, kun on niin kesäinen pöytäliina, lamppu, emännän jatke ja hieman astioita (kahvinkeitin lähti rintamamiestalosta tänne, jonne se on sopivamman kokoinen, samoin tarjotinhylly). Mirkku kaipaa vielä kovasti lisäpöytää, ei kuulema mahdu leipomaan muuten... On ne vaativia nuo nykynuoret..




Nyt Jaska pääsee kunnolla opiskelemaan, kun sai tietokoneensa tänne (minusta siinä on peli, ei mitään opiskeluun liittyvää...) No, opiskeleehan se Mirkkukin vielä, kovin on vähäiset tilat heillä siihen.


 Pikku kaapin päällä on kiikari, keväällä käydään linturetkillä. Ikkunalle tein pienen radion, mutta telkkari vielä puuttuu.

 Nuoripari halusi punaisen sohvan! Teetti mulla ylimääräistä työtä, kun punaista kangasta löytyi kätköistäni vain tuollaista villakangasmaista paksuhkoa kangasta, josta minikoossa aika vaikea työstää, mutta saivat kuin saivatkin tahtomansa. Pöytä on joku yksinäinen laatta, joita on minulle jostain kertynyt mallikappaleita.






Hyvä tässä on istua, seinällä taas Jaskan isän (eli minun) ottamat kuvat Galapagossaarilta. Koirankin toivat tullessaan, Räyhä nimeltään, onkohan kovakin räyhäämään?


Eteisen peili on vaihtunut, nyt seinälle laitettiin perintöpeili. Mirkku sai laukuilleen naulakon ja toinen naulakko muille vaatteille oven viereen. Kenkäteline, sellainen pitää saada, vai voiko kengät vaan heitellä pitkin eteisen lattiaa?



 



Makuuhuoneessa on vasta sänky, ihan laverisänky vaan. Ompelulangasta neulomani peite sopi tänne oikein hyvin, joten Mirkku saa sen omakseen. Kaappi lähti sitten taas rintamamiestalosta tänne, jonne se kokonsa puolesta sopii paremmin. Väri ei kyllä nyt natsaa, mutta eihän lahjahevosen hampaisiin ole katsomista, vai miten se meni. Ehkä Jaska (tai Mirkku) tarttuu vielä pensseliin, saa nähdä.



 UUSI LUKIJANI TERVETULOA!
WELLCOME MY NEW FOLLOWER!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Opiskelunurkkaus ja muuta pientä

Jaska ja Mirkku ovat ahkeroineet: keittiö on saanut (jälleen hyvin värikkäät) pöydän ja tuolit, kirpputorilta, itse kunnostivat ja maalasivat. Pöydän ääressä suunnitellaan, verhojako miettinevät.


Opiskeluja pitäisi päästä pian jatkamaan, tuonne oleskelutilan ikkunanurkkaukseen rakennettiin työskentelytila, pöytä, vähän hyllyjä ja laatikostoja. Seinälle Jaskan isän ottamia valokuvia maailmalta. Itse nuoripari ei ole vielä päässyt reissaamaan.


 Eteiseen tuotiin jo vähän tavaraa.


Niinpä, pöytiä, tuoleja, laatikostoja, kyllä tässä riittää tekemistä. Onneksi tekeminen on niin hauskaa, ettei työlle tunnu :). Valokuvat ovat itse ottamiani, nämä Namibian reissulta reilu vuosi sitten. Tilhet eteisen kuvassa kotipihan koivusta.
Ikkunat sain myös paikoilleen, tein ne pleksistä ja kovalla työllä sain ujutettua noihin ikkuna-aukkoihin. Joissakin Lundby-taloissa näyttää olevan ristikkoikkunat, ehkä lisään itsekin sellaisiksi.